Avaimet talteen

Tämän rouvan tavarat on aina hukassa. Niin töissä kuin kotonakin. Kännykkä, avaimet, harja, kahvikuppi, tärkeät paperit... mikä milloinkin. Töissä tämä on aiheuttanut monia kiusallisia tilanteita ja hikikarpaloita otsalle, kun tärkeät avaimet ovat hukassa. Lukkojen vaihto tietäisi satojen, jos ei tuhansien eurojen laskua minun tapauksessani. Avaimet ovat tähän asti lojuneet millon missäkin. Taskussa, pöydällä, kaulassa. Kaulanauhasta luovuin, kun olin uittanut avaimet useampaan otteeseen kahvikupissa ja siten sotkenut myös työpaitani. Irrallaan ne taas eivät pysy mun matkassa millään. Niinpä kehittelin itselleni vartalomallin avainnauhan, eli voin siis pukea sen ylleni neuletakin alle kuin missien palkintonauhan ja avaimet kulkevat mukana toisella lonkallani. Sieltä ne eivät tipahda kahvikuppiin, mutta ylettää kuitenkin avaamaan ovet.

Käytin avainnauhaan erilaisia lasihelmi ja koruvaijeria. Avainhakanen on napattu jostain avainkaulanauhasta talteen. Tein välille lenkin ja lukolla sen voi kiinnittää siitä tavalliseksi kaulanauhaksi tai ihan tuonne vaijerin päähän "yliolan"-mallina. Kaulanauhana loppu vaijerista jää roikkumaan selkäpuolelle pitkin selkärankaa eikä häiritse. Halusin lukollisen version (tavallinen papukaijalukko) turvallisuudenkin vuoksi. Yksinkertainen metallilenkki antaa hätätapauksessa periksi ja aukeaa ilman että helmet pirisee samalla pitkin lattiaa.

Noh, helmet ja vaijeri vei nyt mennessään. Aina laukkuun hukkuville auton avaimille piti saada myös jokin kaunis jatke renkaaseen. Lähes samalla tyylillä syntyi avaimenperä myös niille.

Pahoitteluni muuten kuvien mahdollisesta huonosta laadusta. Kuvaan Samsung Galaxy S3 -kännykällä ja muokkaan kuvat miniläppärillä, joten teidän isoilla näytöillä ne saattavat olla melko epätarkkaa mössöä. Pääasiassa tämä on kuitenkin oma päiväkirjani enkä omaa valokuvaajan kykyjä, joten tähän on tyytyminen. :)

Oilit, pallot ja boxit

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että kummitätini täyttää 60v. Ja jotain täytyi taas keksiä lahjaa. Hopeavarastot ammottivat tyhjyyttään, vain jotain renkaiden jämiä ja muutama kymmenen senttiä hopealankaa. Hieman vaati kyllä nyt sitä asennetta saada niistä jotakin aikaiseksi. Lenkit eivät ihan riittäneet, mutta onneksi yhden pussin pohjalta löytyi hopeahelmiä, ne oli nyt aika ottaa käyttöön.

Ketjussa olen siis käyttänyt lenkkeinä 1mm:n hopealangasta 5:n veivillä tehtyjä sekä 0.8mm:n hopealangasta tehtyjä 3,5:n ja 2,5:n lenkkejä. Olen punonut ketjuun peräkkäin kaksi Oili-ketjun ruusuketta, minkä jälkeen olen laittanut väliin 5mm:n hopeapallot (hopeapalloihin oli valmiiksi juotettu kiinni kaksi lenkkiä) ja sitten taas kaksi Oilia. Lukkona 9mm:n hopeinen papukaijalukko.

Toivottavasti ketju on sopiva. Omaan käteeni se on ainakin reilu, mutta minulla onkin hintelä ranne.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui taas se samainen pakkaus/säilytyssrasiaongelma, jota olen pähkäillyt jo aimminkin. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla tehdä niitä itse. Pinterestin kautta löysin kivan origami-tyylillä tehdyn laatikon ohjeen.

Kaupasta hain ystäväni etäavustuksella materiaalia. Tähän sopii hyvin kuulemma skräppäys-jutuissa käytetty paperi. Ihan Prisman hyllystä sitten sitä löysinkin ja tulin kotiin askartelemaan (minä, joka en todellakaan pidä askartelusta).

No aivan liian isojahan niistä alkuun tuli ja ajattelin jo luovuttaa, mutta viimeinen yritys tuotti sitten jo tulosta.

Syntyi kuin syntyikin tulitikkuaskimaiseen tyyliin avautuva rasia. Rasian sisäosa on siis tehty nyt sillä origamiohjeella skräppipaperista ja päälliosa taas on tehty kartongeista "pannaksi" tämän rasian päälle. Kiinnitykset tein kaksipuoleisella  teipillä. Ja löysinhän minä jostain kaappien kätköistä kuviosaksetkin ja niiden kanssa sitten vähän kuvioita askartelin tuohon päälle. Melko hempeä paketti tuli, mutta ei kai tuo taida haitata.

Sisälle vähän valkoista silkkipaperia ja sinne sujahti kummitädin rannekoru perille vietäväksi ja miksei siellä myös säilytettäväksi.

Onnea Kummitäti!!

Pikakelaus

Kolme viikkoa hurahti kesälomareissulla kuin siivillä. Tässä pikakelauksena päällimmäisenä mielessä olevaa ja sitä tunteiden vuoristorataa:

Täältä pohjoisesta lähdettiin liikkeelle. Kävin kotikonnuilla katsomassa kovin huonossa kunnossa olevaa mummoani. Pitämässä hetken vielä kädestä kiinni ja silittämässä. Silmissä kyyneleet.
Ensimmäinen yöpyminen JYVÄSKYLÄSSÄ, jossa korjasimme lähtiessä erityisen huolella talteen jokaisen unikaverin. Viime kesänä samaisessa hotellissa olimme huolimattomia ja 3 rakasta unikaveria jäi hotelliin ja matkustivat sitten postiautolla kotiin. Meillä ei niinkään oteta lähtiessä lukua lapsista, vaan unikavereista. :)
HELSINGISSÄ vietimme aikaa niin Korkeasaaressa kuin Suomenlinnassakin. Ja ihmettelimme ratikoita. Helsingin jäätelötehtaan jäätelöt ovat kyllä maistamisen arvoisia.
TAMPEREELLA pitää aina päästä Finlaysonin aluelle ja Tallipihan idylliseen tunnelmaan. Patosillan lukotkin olivat vielä silloin tallella, niitäkin ihmeteltiin.Laukon torilla varjeltiin softiksia lokkien hyökkäyksiltä.
TURUSSA pulikoitiin ihan hurjan hienossa kylpylä Caribiassa. Kyllä turkulaisten kelpaa! Ja Seikkis oli tietysti meidän perheen suosiossa myös. Eipä ole joka kaupungissa tuollaista toimintapaikkaa lapsille. Vau!
Ohikulkumatkalla "jumboiltiin" päivä VANTAALLA ja ihmeteltiin Rosso Expressin itsepalvelusysteemiä.
Viikko vierähti anoppilassa LAPPEENRANNAN lähettyvillä. Nautimme Saimaan maisemista ja päästimme ripiltä 2 kummilasta (hopealahjat kelpasi enemmän kuin hyvin). Vierailimme hulpealla Hiekkalinnalla ja satamassa syötiin paikallinen herkku Vety. Savukinkulla minulle kiitos, ilman sipulia.
TAHKOVUOREN lomaosake oli hieno, kylä hiljainen Juhannuksen alla. Tutustuimme hohtokeilauksen hohdokkaaseen maailmaan ja minä totesin tehneeni väärän asuvalinnan. Näytin siltä, kuin olisin keilannut alusvaatteisillani...
Koska loma oli lopuillaan, mutta Juhannus tulossa, päätimme jatkaa vielä matkaa ja menimme Juhannukseksi MÖKILLE. Siellä vain olimme ja nautimme toistemme seurasta, kunnes suru-uutinen saavutti meidät. Rakas mummo oli nukkunut pois. Pääsi lopulta papan luokse. On yhtäaikaa sekä helpottunut että ahdistunut olo... Vanha sydän ei enää jaksanut. Yksi esikuvani on poissa.

Tämän seuraavan itselleni tekemän työn omistan mummoni muistolle. Hyvästi mummo-rakas ja kiitos kaikesta!

Ketju on Oili-ketjua. Isommat lenkit 1mm:n hopealangasta 6:n veivillä ja pienemmät 0.8mm:n hopealangasta ja 3.5:n veivillä. Lukkona iso hopeinen jousilukko. Kaipaako tämä mahdollisesti jonkin riipuksen lukkoon kiinnitettynä?

Huomasin unohtaneeni kaikessa hässäkässä kummitätini 60v-juhlat. Niinpä tänään kiireessä aloin tehdä hänelle jotain muistamiseksi. Materiaalit olivat lopussa, joten piti käyttää mielikuvitusta ja soveltaa. Nyt tulee ensimmäistä kertaa käyttöä tilaamilleni teräshauleillekin, kun pääsen huomenissa kiillottamaan kummitädin korua. Kuvia mahdollisesti lähipäivinä toisessa postauksessa.

Juhlan tuntua

Täällä ollaan jo ihan himpun verran lomatunnelmissa. Kaksi työpäivää ja sitten se alkaa. LOMA!

Huomenna käydään laulamassa suvivirret ja katsomassa lasten esitykset. Perjantaina vietämme toisen lapsen 10v-syntymäpäiviä. Onko siitä todella jo niin kauan kun minusta tuli äiti... Kyllä aika rientää.

Lomasuunnitelmat on tehty, tälläkin kertaa pysymme ihan koto-Suomessa. Suomen kesä on niin kaunis, etten kyllä muualle haluakaan kesällä. Lauantaina lapset hakee todistuksensa ja sitten suuntaamme 3 viikoksi tien päälle.

Kevätjuhlien ja syntymäpäivien lisäksi tähän kesään kuuluu erityisen monta muutakin kesäjuhlaa. Valmistujaiset, yo-juhlat, kummilasten rippijuhlat x2 ja häät.

Yhden hopeisen rippilahjan olenkin jo esitellyt. Toiselle kummilapselle tein solmioketjun.

Ketju on verkkoketjua 0.8mm:n hopealangasta ja 3.5mm:n veivillä kieputeltuna.

Minulle meinasi vain iskeä näiden korulahjojen kanssa pienoinen rasiakriisi. En enää ehtinyt (enkä tiedä olisinko osannutkaan) itse taitella rasiaa ja mistään ei meinannut löytyä sopivaa valmista. Lopulta Claes Ohlsson pelasti liian suurella rasialla minut. Tuunasin sitä pienemmäksi ja lisäsin rasiaan valkeaa silkkipaperia, jottei korut heilu rasiassa miten sattuu. Kohtalaisen tyytyväinen olen tähän ratkaisuun. Joskus voisi tosin opetella tekemään itsekin noita lahjarasioita.

Ja koska meillä on paljon juhlia tiedossa, on tietysti aikaa vietetty shoppaillen jotain päälle pantavaa. Juniorit kulkee kauluspaidoissa ja sään mukaan shortseissa tai farkuissa. Mies vaihtaa yleensä käyttämänsä tumman puvun hiukan vaaleampaan harmaaseen ja sonnustautuu kauluspaidan ja solmion lisäksi tekemääni solmioketjuun. Itse pukeudun jo 10v kaapissa seisseeseen kesäjuhlakolttuuni, jota piristä uudella bolerolla ja kengillä sekä tekemilläni rannekorulla ja viimeistelyä vaille olevalla Oili-ketjulla. Oilista saatte kuvaa vasta kun se on täysin valmiina juhlaan.

Hopeakurssikin on ohi ja nyt täytyisi pärjätä omine nokkineen noiden ketjujen teossa. Harkitsen kyllä vakavasti syksyllä taas kurssille hakeutumista uudelleen. Valutyöt, takominen ja hopeasavi kiinnostaisivat kovasti. Pitänee harkita.

Toivotaanhan kaikki yhdessä AURINKOISTA LOMAA minulle ja kaikille muillekin joilla on lomaa tänä kesänä!

Ranneke

Nyt se on valmiina! Minä niin sain niskani kippeeksi eilen illalla. Ei malttanut lopettaa ennen puoltayötä. Väkersin ja väkersin ja lopulta oli valmista. Tänään hopeakurssilla kiillotin sen, MUN OMA <3

 Ketju on tuollainen japanilainen 8in2. Lankana 0.8mm:n hopealanka ja pienemmät renkaat 2,5mm:n veivillä, isommat renkaat 3mm:n veivillä. Painoa koko korulla 40,5g. En halua edes tietää, mitä tämä lenkkisyöppö tuli maksamaan...

I'M IN LOOOOOVE <3

Muinaista ja tynnyreitä

Hopeaketjukurssi on jo puolessa välissä. Olen saanut mielestäni paljon aikaiseksi ja oppinut vieläkin enemmän uutta. Nyt esittelen kaksi ensimmäistä työtäni, jotka on nyt viimeistelty ja kiillotettu. Hopean kuvaaminen osoittautui erittäin haasteelliseksi tehtäväksi tämmöselle amatöörille.

Ensimmäisenä opettelimme tekemään muinaisketjua 2in2.

Ketju on punottu 0.8mm:n hopealangasta, veivi 2.5mm. Lukkona pieni papukaijalukko. Ristin ostin kädentaitomessuilta eräältä rouvalta, joka oli sen itse tehnyt. Ristissä on kaunis kirkas kivi keskellä.

Tämä on rippilahja kummitytölle. Hiukan erilainen ja massivisempi kuin tavanomaiset rippiristit. Tästä tuli omasta mielestäni niin kaunis, että melkein harmittaa antaa pois. Onneksi jää kuitenkin sukuun.

Toisena työnä tein syntymäpäivälahjan miehelleni.

Solmioketju on tehty tynnyriketjusta, 0.8mm:n hopealangasta, veivi 3mm. Henkari on taivuteltu samaisesta langasta on leveydeltään noin 7cm, ketjun pituus noin 11cm.

Mies tykkäsi lopputuloksesta ja sovitteli sitä jo paidan nappiin solmion kanssa. Taitaa päästä tuleviin rippijuhliin ja häihin jo käyttöön.

Nyt kun on kiireellisimmät työt tehtynä, voin rauhassa tehdä omaa ranneketjuani. Siitä tulee melko leveä japanilainen 8in2 ja totesin sen heti alkuunsa melkoiseksi lenkkisyöpöksi. Mutta koska tykkään siitä ihan hirveästi ja tulee itselle, niin ei haittaa vaikka pörssi kuihtuu siitä hopealangan määrästä. Onpahan muutakin arvoa kuin tunnearvoa sitten. :)

~~~~

TeSa heitti minua kysymyshaasteella. Minun tulisi vastata 11 kysymykseen ja jatkaa sitä heittämällä haaste eteenpäin 11 blogille. Vastaan TeSan kysymyksiin, mutta en heitä haastetta tällä kertaa eteenpäin. Ken haluaa, voi vastata myös noihin TeSan tekemiin kysymyksiin. Tässä minun vastaukseni.

1. Milloin olet onnellisimmillasi?

Omassa kotona perheeni keskellä.

2. Millä alalla työskentelet?

Hoitoalalla.

3. Pidätkö työstäsi?

Pidän. Monipuolinen päivätyö. :)

4. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

Kultaseppä tai eläinlääkäri. Hopeatyöt paikatkoon nyt kultasepän toteutumattomuutta, omat lemmikit ja hoitoala taas puolestaan eläinlääkärihaaveita.

5. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia?

On! Enää 8 herätystä töihin ennen lomaa. Suomi-turnee tiedossa.

6. Asutko unelmiesi talossa?

En. Talo on myynnissä ja etsitään sitä oikeaa.

7. Onko sinulla kesämökkiä?

On kesämökki. Ei mikään huvila vaan ihana mökki.

8. Mitä puutarhasuunnitelmia sinulla on tälle kesälle?

Jos saisin haravoitua pihan nurmialueet. Kukkapenkkiin on tulossa perunamaa. Raparperia jo pukkaa maasta. Ei kesäkukkia.

9. Kesän paras maku?

Tuoreet marjat.

10. Onko yöpöydälläsi keskeneräinen kirja?

Ei ole. En lue kirjoja juurikaan.

11. Oletko jo tehnyt kasvihankintoja tänä keväänä?

En, enkä tee. :)

Hinku punoa, punoa ja punoa...

Kotipäivä sairaan lapsen kanssa tuli keskellä viikkoa enemmän kuin tarpeeseen. Pyjama päällä, sohvalla maaten, netissä surffaten on päivä kulunut jo lähes iltaan. Ja jostain kumman syystä mua ei yhtään harmita vaikka työt seisoo työpaikalla. Edestäni ne toki löydän, mutta tällä hetkellä ei haittaa. Olin vissiin tällaisen luvallisen laiskiaispäivän todellisessa tarpeessa.

Edellisessä postauksessa kerroin penkoneeni tuolla autotallissa. No siitähän seurasi kulkaa vaikka ja mitä! Ne kuvissa olleet rautalankaspiraalit leikkelin sivuleikkureilla renkaiksi.

Ja aloitin vimmatun ketjunpunonnan Oili-ketjun ohjeella. 1mm rautalanka taipuili sinne sun tänne autotallista kähvellettyjen pihtien välissä. Niin koukuttavaa hommaa! Kulutin kaiken tästä talosta löytyvän rautalangan, mutta ei kerrota sitä isännälle. Jonain kauniina päivänä se sille selviää, missä kaikki rautalanka voi olla. :)

Tällaisen pätkän Oili-ketjua siis sain aikaiseksi.

Mutta, eihän se tätä vimmaa mihinkään poistanut, vahvisti vain. Oli lähdettävä ostoksille paikalliseen askartelupuotiin. Mukaan lähti tällä kertaa 1mm vahvuista hopeoitua kuparilankaa ja nappasinpa yhden korulukonkin mukaani, tietämättä mitä edes olen tekemässä seuraavaksi.

Kotiin päästyäni alkoi taas se sama kieputtelu ja leikkurit napsui. Syntyi taas lenkki jos toinenkin. Ja punomisen jälkeen näytti tältä.

Ketju on muinaisketjua 3in3. Tätä tein ihan kuvan perusteella, ilman mitään ohjeita.

Ja tästä kaikesta seurasi se, että olen nyt ilmoittautunut hopeaketjujen tekokurssille ja ostoslista on pitkä. Pitää saada saha, jolla noita lenkkejä sahataan ja tietysti sitä hopeaa. Saha tietysti on ehdoton hankinta kun kysessä on kuitenkin kallis materiaali (eikä sitä millään autotallisahoilla sahata), ja sivuleikkureilla ei saa siistiä jälkeä. Ja tietysti pitää saada lisää lukkoja jne. Ja syksyllä täytyy sitten varmaan ilmoittautua ihan muunlaiselle hopeatyökurssille, jossa voisi sitten opetella muutakin kuin ketjuja. Ketjuthan tarvitsevat seurakseen tietysti riipuksia ja sormuksia. :D Tämä taitaa olla loputon suo.

Että tällainen kevätvimma täällä.  Voi voi voi. Memmu on taas liemessä.

Hiljentymistä arjen keskellä

Olen kotiutunut leiriltäni.  Löysin sisältäni pienen helmikoruaskartelijan. Syntyi Piparimuorin korusetti.

                               

Vuodatin kyyneleitä surusta ja ilosta.
Löysin sisäisen rauhan rukoilemalla ja laulamalla.

Mykistyin luonnon henkeäsalpaavasta kauneudesta.

Ymmärsin, että elän parasta aikaa elämässäni.
Lepäsin ja rentouduin. 

Kuuntelin sydäntäni ja ymmärsin, että tämä - tässä ja nyt - on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut.

Olen onnellinen tästä elämästä, mikä minulle annettu.