torstai 13. joulukuuta 2012

Läppärilaukut

Joululahjoja on taas valmistunut lisää. Tällä kertaa ommellen. Juniorit saa joulupukilta miniläppärit, joten niille piti sitten värkätä suojapussit.


Vanhanaikaisesti ruutupaperille lyijykynällä suunnittelin, mittailin ja sommittelin. Ihan itse alusta asti.  Sitten kaavoitin jne.


Päällä on tasku virtajohdolle ja hiirelle. Mallina pussissa nyt oma läppärini, joka on pussiin hivenen liian pieni. Oikeat läppärit istuu näihin paremmin.


Puuvillakankaat,  vetoketjut ja nailonnauha ovat Eurokankaasta. Sisäpuolelle laitoin yksivärisen vuorikankaan. Ja pienen taskun muistikortille tai -tikulle. Vuorin ja päällikankaan välissä on tikkikangas tukevoittamassa laukkua ja pehmustamassa läppäreitä kolhuilta.


Vielä yksi joululahja. sitten olisi kaikki.

Ystävän kanssa suunnitteilla useampiakin työpajoja. Yksi niistä toteutunee vuoden vaihteessa. Lupaan kuvata sitäkin prosessia. Yhdessä on mukavampi tehdä kuin yksin.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Zeepra-sukat

Olen tehnyt nyt jotain tilauksesta. Nämä sukat tilasi ystäväni siskolleen. Siskonsa valitsi värit, ystävän kanssa suunniteltiin sitten se itse sukkamalli. Sukilla on raidat kuin zeepralla. :D


Koko sukissa 38. Lankana Novita 7-veljestä. Puikot 3,5. Varressa silmukoita 64 (16/puikko), jalkaterässä 56 silmukkaa, 12/puikko.
Ja tässä itselle muistiin, miten nämä on tehty: 3 nurjaa kerrosta alkuun. Sen jälkeen toistetaan kahta kierrosta:
1. 2 takareunoistaan oikein yhteen, 5 oikein, langankierto, 2 oikein, langankierto, 5 oikein ja 2 oikein yhteen. Toista kaikilla puikoilla.
2. neulo kaikki silmukat oikein, edellisen kerroksen langankierrot siten, ettei jää reikiä.
Ennen kantapäätä tulee kaventaa silmukoita siten että kierroksella 1. tehdään kavennukset ilman langankiertoja. Vähennetään silmukoita ad. 12/puikko. Jalkaterässä jatkoin jalkapöydän päällä tuota sahalaitaista raitaa, mutta jalkapohjan puolella tein ihan tavan raitaa.

Seuraavaksi tiedossa jotain ompeluksia. :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pata kattilaa soimaa

Harmaa matonkude otti ja loppui kesken, enkä ihan heti kudetta lisää saanut. Odotellessa on taas päässä ollut iso inspiraatiopuuska kaikkea muuta kivaa. Osa jääköön sinne hamaan tulevaisuuteen listalle "täytyy tehdä".

Pukin konttiin on kuitenkin vielä tekemistä. Nyt on laulanut ompelukone pari päivää. Valmiiksi asti ehtivät nämä patakintaat.


Ohjeen näihin olen saanut viime keväänä ollessani käsityöpajalla. Kolme helppoa kaavaa. Nämä kintaat tein kierrätysmateriaaleista: Päällikangas on mummon vanhaa pöytäliinaa, jota olen aiemminkin tuhonnut projekteihini. Hopeakangas on silityslaudan päällisestä. Välissä ja vuorena on vanha villakangastakkini pilkottuna. Eristeenä siis välissä villakangasta ja vuorena takin silkkivuorta. Nämä menevät äidilleni joululahjaksi.

Kuvaan oli pakko laittaa myös mummolta peritty pata ja pitsiliina. En ole ollenkaan pöytäliinaihmisiä ja tuon ison pitsiliinan meinasinkin tuunata ihan eri kuosiin, nimittäin lampuksi.
 
Tämä kuva on Tipicosta. Tästä kuvasta lähti ajatus, jota tuttavani Katinka on jo salaa testaillut ja jakanut kokemuksia. Vielä ei ole rohkeus kuitenkaan riittänyt (eikä kyllä aikakaan) tämän tekemiseen.

Tällä hetkellä ompelukone laulaa taas lisää joululahjoja. Nyt on tulossa jotain perheen pahimmille nettinörteille. Olen vain himpun jumissa, kun lanka loppui kesken eikä lisää löytynyt lähikaupasta ja toisekseen joku tai jokin on ilmeisesti nielaissut mun vetoketjupaininjalan... Joudun siis lähtemään vielä isolle kirkolle, jotta tämä projekti etenee.

Milläs mallilla teidän muiden joululahjatekemiset on?

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

"Pidetäänkö teillä mattoja lattiassa?"

----"Meillä ne pysyy pitämättäkin!"
"Käykö teillä kello?"----"Käske käydä meilläkin."

Muistatteko vielä lapsuudestanne näitä näsäviisasteluja? Nyt olen jo "siinä iässä", että opetan näitä lapsilleni, kohta varmaan jo lastenlapsillekin. Vai liekkö se sitten jo jonkun muun tehtävä...

Ja koska meillä ainakin on tapana pitää mattoja lattiassa niin olenkin nyt tehnyt pari mattoa, tosin en itselleni vaan nämä ovat ne ensimmäiset joululahjat, jotka on valmistuneet tai hankittu.


Juhannusruusu-matto on jo toinen tekemäni. Tähän meni ontelokudetta 2,8kg ja halkaisija matolla 120cm, koukku nro 8. Ensimmäinen tekemäni Juhannusruusu on kovasti paljon pienempi johtuen kuteen paksuudesta. Nyt tilaamani oli hurjan paljon paksumpaa kuin viimevuotinen (ei ollenkaan huono asia tosin). Ohje ja monta muutakin maton ohjetta löytyy täältä.


Toisena tein kylpyhuoneen maton äidin toiveesta. Käytin Juhannusruusu-matoista jäljelle jääneitä kuteiden loppuja ja käytin ne kyllä niin viimeiseen metriin asti, ettei mennyt mitään hukkaan. Varsinainen jämätyö siis. Ohjetta tähän ei ole, käytetty pelkästään kiinteitä silmukoita, pylväitä ja ketjusilmukoita. Koukku 8. Maton koko 70x46cm, paino 661g.

Kudetta tilasin tällä kertaa Askartelu- ja käsityökauppa Kirjokkaasta yhteensä 6,6kg. Mahtava palvelu ja kohtuulliset postikulut noinkin painavalle ja isolle paketille.Vastaisuudessakin tilaan kyllä sieltä.

Beige kude on nyt käytetty, harmaasta on tulossa jo taas uusi matto, tällä kertaa ihan eri malli.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Karkkipäivän haasteita

Meidän perheessä on ollut jo useamman vuoden tapana viettää yhteistä karkkipäivää perjantaina. Karkkipäivän vietto koskee niin aikuisia kuin lapsiakin. Tällä on saatu aikuisten iltarapinat kuriin. Tosin joskus lipsuu, mutta ei kerrota sitä lapsille. :)

Nykyisin meillä kuitenkin on melkoinen kuri. Ei niinkään siinä karkin syönnissä vaan karkkipussin avaamisessa. Sitä kun EI SAA REPIÄ auki, kun äiti haluaa pussit ehjinä jatkojalostukseen. Vaan, pussit leikataan nätisti ja siististi auki. Tämä meinaa käydä niin pienten kuin isojenkin hermoille. Tosin näiden tekemieni "karkkipussien" jälkeen on oppi alkanut mennä perille kun kaikki ovat kohta saaneet osansa näistä jatkojalostetuista pusseista. Kuulinpa jopa suunnitelmia siitä, millaisella kuviolla varustetun karkkipussin juniori nro 1 haluaa ensi perjantaina syödä, jotta saa siitä jotain kivaa itselleen. Oman Tupla-pussini esittelinkin jo edellisessä postauksessa.

Puoliso sai itselleen TV Mix -pussukan kameratarvikkeilleen.


Vetoketju vanhasta takista kierrätetty, vuori on mummon vanhoista verhoista.


Juniori nro 2 sai myös toiveidensa (ja karkkimakunsa) mukaisen penaalin.

 
Tähän oli pakko ostaa vetoketju, kun sattui löytymään niin sopivan värinen. Vuorikangas on mummon vanhaa pöytäliinaa.


Ja heti pääsi käyttöön ja kouluun mukaan. Oli kyllä lapsi ihan onnesta soikea.

Odottamassa on Kismet-papereita, Remix-pusseja ja lakritsi Nappi-pusseja sekä jotain muutakin. Niistäkin pitäisi jotain kehitellä. Tämä kyllä vie niin mennessään. :)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Makeaa blogin täydeltä

Olen päättänyt olla masentumatta tästä syksystä ja alkavasta kaamoksesta. Niinpä olenkin lähipäivinä tehnyt elämästäni mahdollisimman makeaa. Makeahan tunnetusti saa aikaan hyvänolontunnetta... mikä valitettavan usein näkyy ikävinä möllyköinä keskivartalolla. Mutta siitä viis.



Vein perheeni hetkeksi pois tästä sateesta ja pimeästä, lillumaan jonnekin lämpimään.


Teimme elämästä hetken erittäin makeaa. Jäätelöä kului...


...ja pirtelöä...

Ennen reissua kaivoin esiin ompelukoneen. Ja syntyi jotain makeaa silloinkin.


 Passit ja rahat kulki mukana "karkkipussissa".




Vetoketju on vanhan takin taskusta, vuori mummon perintöpöytäliinasta. (mainittakoon, että raaskin pilkkoa pöytäliinan siksi, että siinä oli tahroja) Ostettu siis tähän ompelukseen vain kristallimuovia (ja karkit).

Näitä on nyt teon alla muutamia lisää. Hieman erimallisia eri tarkoituksiin. Miehelle jotain ja juniorille myös jotain. Odottelevat vielä viimeistelyä ja kuvausta.

Lopuksi jaan teidän kanssanne jotain ihan ylisöpöä! Tätä emme raaskineen maistaa oliko makeaa. Ihailimme vain toisen suloisuutta. <3



sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Väripläjäys

Syksy on tullut tänne pohjoiseen ihan tosissaan. Puut on jo melkolailla ruskaiset, leikkivät väreillä nekin. Henkilökohtaisesti en pidä syksystä. Toivon vain, että se olisi mahdollisimman nopeasti ohi ja talvi olisi jo täällä. Kestääkseni paremmin tätä syksyn ankeutta vesisateineen ja puhurituulineen, päätin kutoa joitain lämmintä viluvarpaille. Jotain, joka samalla ehkä piristäisi myös mieltäni, ja ehkä myös kanssakulkijoiden mieltä.


7-veljestä Papukaijaa ja sinistä Raitaa sekaisin, aika vinkeät tuli. :)


Nämä toiset taas on tehty ihan jämälangoista, Nallea ja samanvahvuisia mummon perintökeriä.

Pirteää syksyä kaikille! 
Tulossa myös jotain Alma-koiralle.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Hiljainen hetki

Haikein mielin olen saattelemassa tätä kesää kovaa vauhtia syksyä kohti.

Blogi on pitänyt puolentoista kuukauden mittaisen hiljaisen hetken mummojeni muistolle. Molemmat rakkaat kädentaitajamummoni nukkuivat ikiuneen vain vajaan kahden viikon sisällä toisistaan. Ei ole enää niitä, jotka neuvoisivat, kun tulee käsitöissä "tenkka poo". Tästä eteenpäin on selviydyttävä ihan itse. On siis itsenäistyttävä tälläkin elämän saralla.

Käsityörintamalla on ollut kesän myös hiljaista. Nyt alkaa puikot taas nostaa päätään tuolta lankakirstun pohjalta. Jotain jo vähän puikoillakin.

Tänään saatte tällaisen tylsääkin tylsemmän ja ankean postauksen ihan ilman kuvia, koska olen siirtynyt kännykkäni kanssa android-aikaan ja tietokoneen kanssa linuxiin ja en saa sitten kuvia koneelle millään konstilla. ÄRSYTTÄVÄÄ sähläämistä. Mutta lupaan ja vannon, että seuraavaan postaukseen mennessä olen oppinut siirtämään kuvia koneelle ja saan niitä tänne teillekin nähtäville.

Lisäsin tuonne seuraamieni blogien joukkoon yhden mielenkiintoisen nuoren naisen elämäntapablogin. Syksy kun on aina usein elämäntapamuutosten aikaa, niin siinäpä teille hieman motivaattoria, jotka sitä kaipaatte.  Mieletön nainen tuo Jennie.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Oilit, pallot ja boxit

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että kummitätini täyttää 60v. Ja jotain täytyi taas keksiä lahjaa. Hopeavarastot ammottivat tyhjyyttään, vain jotain renkaiden jämiä ja muutama kymmenen senttiä hopealankaa. Hieman vaati kyllä nyt sitä asennetta saada niistä jotakin aikaiseksi. Lenkit eivät ihan riittäneet, mutta onneksi yhden pussin pohjalta löytyi hopeahelmiä, ne oli nyt aika ottaa käyttöön.



Ketjussa olen siis käyttänyt lenkkeinä 1mm:n hopealangasta 5:n veivillä tehtyjä sekä 0.8mm:n hopealangasta tehtyjä 3,5:n ja 2,5:n lenkkejä. Olen punonut ketjuun peräkkäin kaksi Oili-ketjun ruusuketta, minkä jälkeen olen laittanut väliin 5mm:n hopeapallot (hopeapalloihin oli valmiiksi juotettu kiinni kaksi lenkkiä) ja sitten taas kaksi Oilia. Lukkona 9mm:n hopeinen papukaijalukko.


Toivottavasti ketju on sopiva. Omaan käteeni se on ainakin reilu, mutta minulla onkin hintelä ranne.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui taas se samainen pakkaus/säilytyssrasiaongelma, jota olen pähkäillyt jo aimminkin. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla tehdä niitä itse. Pinterestin kautta löysin kivan origami-tyylillä tehdyn laatikon ohjeen.

Kaupasta hain ystäväni etäavustuksella materiaalia. Tähän sopii hyvin kuulemma skräppäys-jutuissa käytetty paperi. Ihan Prisman hyllystä sitten sitä löysinkin ja tulin kotiin askartelemaan (minä, joka en todellakaan pidä askartelusta).


No aivan liian isojahan niistä alkuun tuli ja ajattelin jo luovuttaa, mutta viimeinen yritys tuotti sitten jo tulosta.


Syntyi kuin syntyikin tulitikkuaskimaiseen tyyliin avautuva rasia. Rasian sisäosa on siis tehty nyt sillä origamiohjeella skräppipaperista ja päälliosa taas on tehty kartongeista "pannaksi" tämän rasian päälle. Kiinnitykset tein kaksipuoleisella  teipillä. Ja löysinhän minä jostain kaappien kätköistä kuviosaksetkin ja niiden kanssa sitten vähän kuvioita askartelin tuohon päälle. Melko hempeä paketti tuli, mutta ei kai tuo taida haitata.


Sisälle vähän valkoista silkkipaperia ja sinne sujahti kummitädin rannekoru perille vietäväksi ja miksei siellä myös säilytettäväksi.

Onnea Kummitäti!!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Pikakelaus

Kolme viikkoa hurahti kesälomareissulla kuin siivillä. Tässä pikakelauksena päällimmäisenä mielessä olevaa ja sitä tunteiden vuoristorataa:

Täältä pohjoisesta lähdettiin liikkeelle. Kävin kotikonnuilla katsomassa kovin huonossa kunnossa olevaa mummoani. Pitämässä hetken vielä kädestä kiinni ja silittämässä. Silmissä kyyneleet.
Ensimmäinen yöpyminen JYVÄSKYLÄSSÄ, jossa korjasimme lähtiessä erityisen huolella talteen jokaisen unikaverin. Viime kesänä samaisessa hotellissa olimme huolimattomia ja 3 rakasta unikaveria jäi hotelliin ja matkustivat sitten postiautolla kotiin. Meillä ei niinkään oteta lähtiessä lukua lapsista, vaan unikavereista. :)
HELSINGISSÄ vietimme aikaa niin Korkeasaaressa kuin Suomenlinnassakin. Ja ihmettelimme ratikoita. Helsingin jäätelötehtaan jäätelöt ovat kyllä maistamisen arvoisia.
TAMPEREELLA pitää aina päästä Finlaysonin aluelle ja Tallipihan idylliseen tunnelmaan. Patosillan lukotkin olivat vielä silloin tallella, niitäkin ihmeteltiin.Laukon torilla varjeltiin softiksia lokkien hyökkäyksiltä.
TURUSSA pulikoitiin ihan hurjan hienossa kylpylä Caribiassa. Kyllä turkulaisten kelpaa! Ja Seikkis oli tietysti meidän perheen suosiossa myös. Eipä ole joka kaupungissa tuollaista toimintapaikkaa lapsille. Vau!
Ohikulkumatkalla "jumboiltiin" päivä VANTAALLA ja ihmeteltiin Rosso Expressin itsepalvelusysteemiä.
Viikko vierähti anoppilassa LAPPEENRANNAN lähettyvillä. Nautimme Saimaan maisemista ja päästimme ripiltä 2 kummilasta (hopealahjat kelpasi enemmän kuin hyvin). Vierailimme hulpealla Hiekkalinnalla ja satamassa syötiin paikallinen herkku Vety. Savukinkulla minulle kiitos, ilman sipulia.
TAHKOVUOREN lomaosake oli hieno, kylä hiljainen Juhannuksen alla. Tutustuimme hohtokeilauksen hohdokkaaseen maailmaan ja minä totesin tehneeni väärän asuvalinnan. Näytin siltä, kuin olisin keilannut alusvaatteisillani...
Koska loma oli lopuillaan, mutta Juhannus tulossa, päätimme jatkaa vielä matkaa ja menimme Juhannukseksi MÖKILLE. Siellä vain olimme ja nautimme toistemme seurasta, kunnes suru-uutinen saavutti meidät. Rakas mummo oli nukkunut pois. Pääsi lopulta papan luokse. On yhtäaikaa sekä helpottunut että ahdistunut olo... Vanha sydän ei enää jaksanut. Yksi esikuvani on poissa.

Tämän seuraavan itselleni tekemän työn omistan mummoni muistolle. Hyvästi mummo-rakas ja kiitos kaikesta!


Ketju on Oili-ketjua. Isommat lenkit 1mm:n hopealangasta 6:n veivillä ja pienemmät 0.8mm:n hopealangasta ja 3.5:n veivillä. Lukkona iso hopeinen jousilukko. Kaipaako tämä mahdollisesti jonkin riipuksen lukkoon kiinnitettynä?

Huomasin unohtaneeni kaikessa hässäkässä kummitätini 60v-juhlat. Niinpä tänään kiireessä aloin tehdä hänelle jotain muistamiseksi. Materiaalit olivat lopussa, joten piti käyttää mielikuvitusta ja soveltaa. Nyt tulee ensimmäistä kertaa käyttöä tilaamilleni teräshauleillekin, kun pääsen huomenissa kiillottamaan kummitädin korua. Kuvia mahdollisesti lähipäivinä toisessa postauksessa.



keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Juhlan tuntua

Täällä ollaan jo ihan himpun verran lomatunnelmissa. Kaksi työpäivää ja sitten se alkaa. LOMA!

Huomenna käydään laulamassa suvivirret ja katsomassa lasten esitykset. Perjantaina vietämme toisen lapsen 10v-syntymäpäiviä. Onko siitä todella jo niin kauan kun minusta tuli äiti... Kyllä aika rientää.

Lomasuunnitelmat on tehty, tälläkin kertaa pysymme ihan koto-Suomessa. Suomen kesä on niin kaunis, etten kyllä muualle haluakaan kesällä. Lauantaina lapset hakee todistuksensa ja sitten suuntaamme 3 viikoksi tien päälle.

Kevätjuhlien ja syntymäpäivien lisäksi tähän kesään kuuluu erityisen monta muutakin kesäjuhlaa. Valmistujaiset, yo-juhlat, kummilasten rippijuhlat x2 ja häät.

Yhden hopeisen rippilahjan olenkin jo esitellyt. Toiselle kummilapselle tein solmioketjun.


Ketju on verkkoketjua 0.8mm:n hopealangasta ja 3.5mm:n veivillä kieputeltuna.

Minulle meinasi vain iskeä näiden korulahjojen kanssa pienoinen rasiakriisi. En enää ehtinyt (enkä tiedä olisinko osannutkaan) itse taitella rasiaa ja mistään ei meinannut löytyä sopivaa valmista. Lopulta Claes Ohlsson pelasti liian suurella rasialla minut. Tuunasin sitä pienemmäksi ja lisäsin rasiaan valkeaa silkkipaperia, jottei korut heilu rasiassa miten sattuu. Kohtalaisen tyytyväinen olen tähän ratkaisuun. Joskus voisi tosin opetella tekemään itsekin noita lahjarasioita.


Ja koska meillä on paljon juhlia tiedossa, on tietysti aikaa vietetty shoppaillen jotain päälle pantavaa. Juniorit kulkee kauluspaidoissa ja sään mukaan shortseissa tai farkuissa. Mies vaihtaa yleensä käyttämänsä tumman puvun hiukan vaaleampaan harmaaseen ja sonnustautuu kauluspaidan ja solmion lisäksi tekemääni solmioketjuun. Itse pukeudun jo 10v kaapissa seisseeseen kesäjuhlakolttuuni, jota piristä uudella bolerolla ja kengillä sekä tekemilläni rannekorulla ja viimeistelyä vaille olevalla Oili-ketjulla. Oilista saatte kuvaa vasta kun se on täysin valmiina juhlaan.

Hopeakurssikin on ohi ja nyt täytyisi pärjätä omine nokkineen noiden ketjujen teossa. Harkitsen kyllä vakavasti syksyllä taas kurssille hakeutumista uudelleen. Valutyöt, takominen ja hopeasavi kiinnostaisivat kovasti. Pitänee harkita.

Toivotaanhan kaikki yhdessä AURINKOISTA LOMAA minulle ja kaikille muillekin joilla on lomaa tänä kesänä!


torstai 24. toukokuuta 2012

Ranneke

Nyt se on valmiina! Minä niin sain niskani kippeeksi eilen illalla. Ei malttanut lopettaa ennen puoltayötä. Väkersin ja väkersin ja lopulta oli valmista. Tänään hopeakurssilla kiillotin sen, MUN OMA <3


 Ketju on tuollainen japanilainen 8in2. Lankana 0.8mm:n hopealanka ja pienemmät renkaat 2,5mm:n veivillä, isommat renkaat 3mm:n veivillä. Painoa koko korulla 40,5g. En halua edes tietää, mitä tämä lenkkisyöppö tuli maksamaan...


I'M IN LOOOOOVE <3


tiistai 22. toukokuuta 2012

Muinaista ja tynnyreitä

Hopeaketjukurssi on jo puolessa välissä. Olen saanut mielestäni paljon aikaiseksi ja oppinut vieläkin enemmän uutta. Nyt esittelen kaksi ensimmäistä työtäni, jotka on nyt viimeistelty ja kiillotettu. Hopean kuvaaminen osoittautui erittäin haasteelliseksi tehtäväksi tämmöselle amatöörille.

Ensimmäisenä opettelimme tekemään muinaisketjua 2in2.


Ketju on punottu 0.8mm:n hopealangasta, veivi 2.5mm. Lukkona pieni papukaijalukko. Ristin ostin kädentaitomessuilta eräältä rouvalta, joka oli sen itse tehnyt. Ristissä on kaunis kirkas kivi keskellä.


Tämä on rippilahja kummitytölle. Hiukan erilainen ja massivisempi kuin tavanomaiset rippiristit. Tästä tuli omasta mielestäni niin kaunis, että melkein harmittaa antaa pois. Onneksi jää kuitenkin sukuun.

Toisena työnä tein syntymäpäivälahjan miehelleni.


Solmioketju on tehty tynnyriketjusta, 0.8mm:n hopealangasta, veivi 3mm. Henkari on taivuteltu samaisesta langasta on leveydeltään noin 7cm, ketjun pituus noin 11cm.


Mies tykkäsi lopputuloksesta ja sovitteli sitä jo paidan nappiin solmion kanssa. Taitaa päästä tuleviin rippijuhliin ja häihin jo käyttöön.

Nyt kun on kiireellisimmät työt tehtynä, voin rauhassa tehdä omaa ranneketjuani. Siitä tulee melko leveä japanilainen 8in2 ja totesin sen heti alkuunsa melkoiseksi lenkkisyöpöksi. Mutta koska tykkään siitä ihan hirveästi ja tulee itselle, niin ei haittaa vaikka pörssi kuihtuu siitä hopealangan määrästä. Onpahan muutakin arvoa kuin tunnearvoa sitten. :)

~~~~

TeSa heitti minua kysymyshaasteella. Minun tulisi vastata 11 kysymykseen ja jatkaa sitä heittämällä haaste eteenpäin 11 blogille. Vastaan TeSan kysymyksiin, mutta en heitä haastetta tällä kertaa eteenpäin. Ken haluaa, voi vastata myös noihin TeSan tekemiin kysymyksiin. Tässä minun vastaukseni.

1. Milloin olet onnellisimmillasi?
Omassa kotona perheeni keskellä.

2. Millä alalla työskentelet?
Hoitoalalla.

3. Pidätkö työstäsi?
Pidän. Monipuolinen päivätyö. :)

4. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?
Kultaseppä tai eläinlääkäri. Hopeatyöt paikatkoon nyt kultasepän toteutumattomuutta, omat lemmikit ja hoitoala taas puolestaan eläinlääkärihaaveita.

5. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia?
On! Enää 8 herätystä töihin ennen lomaa. Suomi-turnee tiedossa.

6. Asutko unelmiesi talossa?
En. Talo on myynnissä ja etsitään sitä oikeaa.

7. Onko sinulla kesämökkiä?
On kesämökki. Ei mikään huvila vaan ihana mökki.

8. Mitä puutarhasuunnitelmia sinulla on tälle kesälle?
Jos saisin haravoitua pihan nurmialueet. Kukkapenkkiin on tulossa perunamaa. Raparperia jo pukkaa maasta. Ei kesäkukkia.

9. Kesän paras maku?
Tuoreet marjat.

10. Onko yöpöydälläsi keskeneräinen kirja?
Ei ole. En lue kirjoja juurikaan.

11. Oletko jo tehnyt kasvihankintoja tänä keväänä?
En, enkä tee. :)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Vinksinvonksin ja heikunkeikun...

Huhui! Melkein kuukausi viimeisimmästä postauksesta. On vaivannut suuremman luokan lankaähky enkä ole tehnyt MITÄÄN käsitöitä. En ole edes avannut lanka-arkkuani, kunnes...

...yllättäen eteen tullut toipilasaika sai mut pyörittelemään peukaloita ja tajusin, että nythän voisi vaikka virkata! Jämälanka"sutteja" piisaa ja olin niistä joskus jo aloittanutkin virkaamaan isoäidinneliöitä. Ja nyt oli sopiva hetki jatkaa tätä projektia.


Näitä on nyt kasassa noin 50 kpl ja lisää pitää saada ja paljon. Peiton näistä meinasin tehdä itselleni, järjestyksessään tämä olisi isoäidinneliöpeitto nro 2. Nro 1:n voit nähdä täällä. Tässä jämäprojektissani ei ole minkäänlaista värien sommittelua käytetty, virkattu vain kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin väriyhdistelmät samaan ruutuun. Ajatukseni onkin, että sitten kun olen kaikki neliöt virkannut, otan hätiin ystäväni ja pullon hyvää viiniä. Levitämme kaikki palat lattialle ja istumme siinä niin kauan, että palat ovat meitä miellyttävässä järjestyksessä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Voitin Lumoavan Langan blogin arvonnassa itselleni lipun Rovaniemen Kädentaitomessuille ja sinne on tarkoitus suunnata heti lauantaina katselemaan. Ihana yllätys!


Nyt minä jatkan toipumista, jotta olen lauantaina messukunnossa ja pääsen shoppailemaan jotain ihanaa. Ainakin mulla on kunnon toipumiseväät :)


Mukavaa loppuviikkoa kaikille.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Hinku punoa, punoa ja punoa...

Kotipäivä sairaan lapsen kanssa tuli keskellä viikkoa enemmän kuin tarpeeseen. Pyjama päällä, sohvalla maaten, netissä surffaten on päivä kulunut jo lähes iltaan. Ja jostain kumman syystä mua ei yhtään harmita vaikka työt seisoo työpaikalla. Edestäni ne toki löydän, mutta tällä hetkellä ei haittaa. Olin vissiin tällaisen luvallisen laiskiaispäivän todellisessa tarpeessa.

Edellisessä postauksessa kerroin penkoneeni tuolla autotallissa. No siitähän seurasi kulkaa vaikka ja mitä! Ne kuvissa olleet rautalankaspiraalit leikkelin sivuleikkureilla renkaiksi.


Ja aloitin vimmatun ketjunpunonnan Oili-ketjun ohjeella. 1mm rautalanka taipuili sinne sun tänne autotallista kähvellettyjen pihtien välissä. Niin koukuttavaa hommaa! Kulutin kaiken tästä talosta löytyvän rautalangan, mutta ei kerrota sitä isännälle. Jonain kauniina päivänä se sille selviää, missä kaikki rautalanka voi olla. :)


Tällaisen pätkän Oili-ketjua siis sain aikaiseksi.

Mutta, eihän se tätä vimmaa mihinkään poistanut, vahvisti vain. Oli lähdettävä ostoksille paikalliseen askartelupuotiin. Mukaan lähti tällä kertaa 1mm vahvuista hopeoitua kuparilankaa ja nappasinpa yhden korulukonkin mukaani, tietämättä mitä edes olen tekemässä seuraavaksi.

Kotiin päästyäni alkoi taas se sama kieputtelu ja leikkurit napsui. Syntyi taas lenkki jos toinenkin. Ja punomisen jälkeen näytti tältä.


Ketju on muinaisketjua 3in3. Tätä tein ihan kuvan perusteella, ilman mitään ohjeita.

Ja tästä kaikesta seurasi se, että olen nyt ilmoittautunut hopeaketjujen tekokurssille ja ostoslista on pitkä. Pitää saada saha, jolla noita lenkkejä sahataan ja tietysti sitä hopeaa. Saha tietysti on ehdoton hankinta kun kysessä on kuitenkin kallis materiaali (eikä sitä millään autotallisahoilla sahata), ja sivuleikkureilla ei saa siistiä jälkeä. Ja tietysti pitää saada lisää lukkoja jne. Ja syksyllä täytyy sitten varmaan ilmoittautua ihan muunlaiselle hopeatyökurssille, jossa voisi sitten opetella muutakin kuin ketjuja. Ketjuthan tarvitsevat seurakseen tietysti riipuksia ja sormuksia. :D Tämä taitaa olla loputon suo.

Että tällainen kevätvimma täällä.  Voi voi voi. Memmu on taas liemessä.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Rautalanka-Rock

Mahtava viikonloppu!
Aurinko paistaa ja pilkkikelit on kohdillaan, vaikken minä niitä matoja uskallakkaan siihen koukkuun laittaa... Nautiskelen vaan keleistä. Käytiin siis junioireiden kanssa pilkillä, saaliista viis veisattiin. Paisteltiin makkaraa ja juotiin nokipannukahvit. Täydellinen olotila. Poskia kuumottaa.

Kotiin päästyämme olen penkonut tuolla mieheni valtakunnassa, autotallissa. Hiiret hyppii pöydillä kun kissa on poissa. ;) Sieltä lähti mukaan kieppi rautalankaa, pihtejä ja leikkureita. Arvaako joku, mikä onkaan mun uusin villitys?


Kieputtelin monta metriä rautalankaa sukkapuikon ja kynän ympärille. Oli melko jäykkää tavaraa..


Hiukan epätasaista spiraalia tuli, mutta tähän harjotteluun passaa. Joko joku arvaa, mikä harrastelaji onkaan vienyt mun sydämeni?


Jätänpä teidät arvailemaan ja jatkan vääntelyä ja katsotaan mitä tulee. Asian oikea laita paljastunee seuraavassa postauksessa ;)