Juhlan tuntua

Täällä ollaan jo ihan himpun verran lomatunnelmissa. Kaksi työpäivää ja sitten se alkaa. LOMA!

Huomenna käydään laulamassa suvivirret ja katsomassa lasten esitykset. Perjantaina vietämme toisen lapsen 10v-syntymäpäiviä. Onko siitä todella jo niin kauan kun minusta tuli äiti... Kyllä aika rientää.

Lomasuunnitelmat on tehty, tälläkin kertaa pysymme ihan koto-Suomessa. Suomen kesä on niin kaunis, etten kyllä muualle haluakaan kesällä. Lauantaina lapset hakee todistuksensa ja sitten suuntaamme 3 viikoksi tien päälle.

Kevätjuhlien ja syntymäpäivien lisäksi tähän kesään kuuluu erityisen monta muutakin kesäjuhlaa. Valmistujaiset, yo-juhlat, kummilasten rippijuhlat x2 ja häät.

Yhden hopeisen rippilahjan olenkin jo esitellyt. Toiselle kummilapselle tein solmioketjun.

Ketju on verkkoketjua 0.8mm:n hopealangasta ja 3.5mm:n veivillä kieputeltuna.

Minulle meinasi vain iskeä näiden korulahjojen kanssa pienoinen rasiakriisi. En enää ehtinyt (enkä tiedä olisinko osannutkaan) itse taitella rasiaa ja mistään ei meinannut löytyä sopivaa valmista. Lopulta Claes Ohlsson pelasti liian suurella rasialla minut. Tuunasin sitä pienemmäksi ja lisäsin rasiaan valkeaa silkkipaperia, jottei korut heilu rasiassa miten sattuu. Kohtalaisen tyytyväinen olen tähän ratkaisuun. Joskus voisi tosin opetella tekemään itsekin noita lahjarasioita.

Ja koska meillä on paljon juhlia tiedossa, on tietysti aikaa vietetty shoppaillen jotain päälle pantavaa. Juniorit kulkee kauluspaidoissa ja sään mukaan shortseissa tai farkuissa. Mies vaihtaa yleensä käyttämänsä tumman puvun hiukan vaaleampaan harmaaseen ja sonnustautuu kauluspaidan ja solmion lisäksi tekemääni solmioketjuun. Itse pukeudun jo 10v kaapissa seisseeseen kesäjuhlakolttuuni, jota piristä uudella bolerolla ja kengillä sekä tekemilläni rannekorulla ja viimeistelyä vaille olevalla Oili-ketjulla. Oilista saatte kuvaa vasta kun se on täysin valmiina juhlaan.

Hopeakurssikin on ohi ja nyt täytyisi pärjätä omine nokkineen noiden ketjujen teossa. Harkitsen kyllä vakavasti syksyllä taas kurssille hakeutumista uudelleen. Valutyöt, takominen ja hopeasavi kiinnostaisivat kovasti. Pitänee harkita.

Toivotaanhan kaikki yhdessä AURINKOISTA LOMAA minulle ja kaikille muillekin joilla on lomaa tänä kesänä!

Ranneke

Nyt se on valmiina! Minä niin sain niskani kippeeksi eilen illalla. Ei malttanut lopettaa ennen puoltayötä. Väkersin ja väkersin ja lopulta oli valmista. Tänään hopeakurssilla kiillotin sen, MUN OMA <3

 Ketju on tuollainen japanilainen 8in2. Lankana 0.8mm:n hopealanka ja pienemmät renkaat 2,5mm:n veivillä, isommat renkaat 3mm:n veivillä. Painoa koko korulla 40,5g. En halua edes tietää, mitä tämä lenkkisyöppö tuli maksamaan...

I'M IN LOOOOOVE <3

Muinaista ja tynnyreitä

Hopeaketjukurssi on jo puolessa välissä. Olen saanut mielestäni paljon aikaiseksi ja oppinut vieläkin enemmän uutta. Nyt esittelen kaksi ensimmäistä työtäni, jotka on nyt viimeistelty ja kiillotettu. Hopean kuvaaminen osoittautui erittäin haasteelliseksi tehtäväksi tämmöselle amatöörille.

Ensimmäisenä opettelimme tekemään muinaisketjua 2in2.

Ketju on punottu 0.8mm:n hopealangasta, veivi 2.5mm. Lukkona pieni papukaijalukko. Ristin ostin kädentaitomessuilta eräältä rouvalta, joka oli sen itse tehnyt. Ristissä on kaunis kirkas kivi keskellä.

Tämä on rippilahja kummitytölle. Hiukan erilainen ja massivisempi kuin tavanomaiset rippiristit. Tästä tuli omasta mielestäni niin kaunis, että melkein harmittaa antaa pois. Onneksi jää kuitenkin sukuun.

Toisena työnä tein syntymäpäivälahjan miehelleni.

Solmioketju on tehty tynnyriketjusta, 0.8mm:n hopealangasta, veivi 3mm. Henkari on taivuteltu samaisesta langasta on leveydeltään noin 7cm, ketjun pituus noin 11cm.

Mies tykkäsi lopputuloksesta ja sovitteli sitä jo paidan nappiin solmion kanssa. Taitaa päästä tuleviin rippijuhliin ja häihin jo käyttöön.

Nyt kun on kiireellisimmät työt tehtynä, voin rauhassa tehdä omaa ranneketjuani. Siitä tulee melko leveä japanilainen 8in2 ja totesin sen heti alkuunsa melkoiseksi lenkkisyöpöksi. Mutta koska tykkään siitä ihan hirveästi ja tulee itselle, niin ei haittaa vaikka pörssi kuihtuu siitä hopealangan määrästä. Onpahan muutakin arvoa kuin tunnearvoa sitten. :)

~~~~

TeSa heitti minua kysymyshaasteella. Minun tulisi vastata 11 kysymykseen ja jatkaa sitä heittämällä haaste eteenpäin 11 blogille. Vastaan TeSan kysymyksiin, mutta en heitä haastetta tällä kertaa eteenpäin. Ken haluaa, voi vastata myös noihin TeSan tekemiin kysymyksiin. Tässä minun vastaukseni.

1. Milloin olet onnellisimmillasi?

Omassa kotona perheeni keskellä.

2. Millä alalla työskentelet?

Hoitoalalla.

3. Pidätkö työstäsi?

Pidän. Monipuolinen päivätyö. :)

4. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

Kultaseppä tai eläinlääkäri. Hopeatyöt paikatkoon nyt kultasepän toteutumattomuutta, omat lemmikit ja hoitoala taas puolestaan eläinlääkärihaaveita.

5. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia?

On! Enää 8 herätystä töihin ennen lomaa. Suomi-turnee tiedossa.

6. Asutko unelmiesi talossa?

En. Talo on myynnissä ja etsitään sitä oikeaa.

7. Onko sinulla kesämökkiä?

On kesämökki. Ei mikään huvila vaan ihana mökki.

8. Mitä puutarhasuunnitelmia sinulla on tälle kesälle?

Jos saisin haravoitua pihan nurmialueet. Kukkapenkkiin on tulossa perunamaa. Raparperia jo pukkaa maasta. Ei kesäkukkia.

9. Kesän paras maku?

Tuoreet marjat.

10. Onko yöpöydälläsi keskeneräinen kirja?

Ei ole. En lue kirjoja juurikaan.

11. Oletko jo tehnyt kasvihankintoja tänä keväänä?

En, enkä tee. :)

Vinksinvonksin ja heikunkeikun...

Huhui! Melkein kuukausi viimeisimmästä postauksesta. On vaivannut suuremman luokan lankaähky enkä ole tehnyt MITÄÄN käsitöitä. En ole edes avannut lanka-arkkuani, kunnes...

...yllättäen eteen tullut toipilasaika sai mut pyörittelemään peukaloita ja tajusin, että nythän voisi vaikka virkata! Jämälanka"sutteja" piisaa ja olin niistä joskus jo aloittanutkin virkaamaan isoäidinneliöitä. Ja nyt oli sopiva hetki jatkaa tätä projektia.

Näitä on nyt kasassa noin 50 kpl ja lisää pitää saada ja paljon. Peiton näistä meinasin tehdä itselleni, järjestyksessään tämä olisi isoäidinneliöpeitto nro 2. Nro 1:n voit nähdä täällä. Tässä jämäprojektissani ei ole minkäänlaista värien sommittelua käytetty, virkattu vain kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin väriyhdistelmät samaan ruutuun. Ajatukseni onkin, että sitten kun olen kaikki neliöt virkannut, otan hätiin ystäväni ja pullon hyvää viiniä. Levitämme kaikki palat lattialle ja istumme siinä niin kauan, että palat ovat meitä miellyttävässä järjestyksessä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Voitin Lumoavan Langan blogin arvonnassa itselleni lipun Rovaniemen Kädentaitomessuille ja sinne on tarkoitus suunnata heti lauantaina katselemaan. Ihana yllätys!

Nyt minä jatkan toipumista, jotta olen lauantaina messukunnossa ja pääsen shoppailemaan jotain ihanaa. Ainakin mulla on kunnon toipumiseväät :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille.

Hinku punoa, punoa ja punoa...

Kotipäivä sairaan lapsen kanssa tuli keskellä viikkoa enemmän kuin tarpeeseen. Pyjama päällä, sohvalla maaten, netissä surffaten on päivä kulunut jo lähes iltaan. Ja jostain kumman syystä mua ei yhtään harmita vaikka työt seisoo työpaikalla. Edestäni ne toki löydän, mutta tällä hetkellä ei haittaa. Olin vissiin tällaisen luvallisen laiskiaispäivän todellisessa tarpeessa.

Edellisessä postauksessa kerroin penkoneeni tuolla autotallissa. No siitähän seurasi kulkaa vaikka ja mitä! Ne kuvissa olleet rautalankaspiraalit leikkelin sivuleikkureilla renkaiksi.

Ja aloitin vimmatun ketjunpunonnan Oili-ketjun ohjeella. 1mm rautalanka taipuili sinne sun tänne autotallista kähvellettyjen pihtien välissä. Niin koukuttavaa hommaa! Kulutin kaiken tästä talosta löytyvän rautalangan, mutta ei kerrota sitä isännälle. Jonain kauniina päivänä se sille selviää, missä kaikki rautalanka voi olla. :)

Tällaisen pätkän Oili-ketjua siis sain aikaiseksi.

Mutta, eihän se tätä vimmaa mihinkään poistanut, vahvisti vain. Oli lähdettävä ostoksille paikalliseen askartelupuotiin. Mukaan lähti tällä kertaa 1mm vahvuista hopeoitua kuparilankaa ja nappasinpa yhden korulukonkin mukaani, tietämättä mitä edes olen tekemässä seuraavaksi.

Kotiin päästyäni alkoi taas se sama kieputtelu ja leikkurit napsui. Syntyi taas lenkki jos toinenkin. Ja punomisen jälkeen näytti tältä.

Ketju on muinaisketjua 3in3. Tätä tein ihan kuvan perusteella, ilman mitään ohjeita.

Ja tästä kaikesta seurasi se, että olen nyt ilmoittautunut hopeaketjujen tekokurssille ja ostoslista on pitkä. Pitää saada saha, jolla noita lenkkejä sahataan ja tietysti sitä hopeaa. Saha tietysti on ehdoton hankinta kun kysessä on kuitenkin kallis materiaali (eikä sitä millään autotallisahoilla sahata), ja sivuleikkureilla ei saa siistiä jälkeä. Ja tietysti pitää saada lisää lukkoja jne. Ja syksyllä täytyy sitten varmaan ilmoittautua ihan muunlaiselle hopeatyökurssille, jossa voisi sitten opetella muutakin kuin ketjuja. Ketjuthan tarvitsevat seurakseen tietysti riipuksia ja sormuksia. :D Tämä taitaa olla loputon suo.

Että tällainen kevätvimma täällä.  Voi voi voi. Memmu on taas liemessä.

Rautalanka-Rock

Mahtava viikonloppu!
Aurinko paistaa ja pilkkikelit on kohdillaan, vaikken minä niitä matoja uskallakkaan siihen koukkuun laittaa... Nautiskelen vaan keleistä. Käytiin siis junioireiden kanssa pilkillä, saaliista viis veisattiin. Paisteltiin makkaraa ja juotiin nokipannukahvit. Täydellinen olotila. Poskia kuumottaa.

Kotiin päästyämme olen penkonut tuolla mieheni valtakunnassa, autotallissa. Hiiret hyppii pöydillä kun kissa on poissa. ;) Sieltä lähti mukaan kieppi rautalankaa, pihtejä ja leikkureita. Arvaako joku, mikä onkaan mun uusin villitys?

Kieputtelin monta metriä rautalankaa sukkapuikon ja kynän ympärille. Oli melko jäykkää tavaraa..

Hiukan epätasaista spiraalia tuli, mutta tähän harjotteluun passaa. Joko joku arvaa, mikä harrastelaji onkaan vienyt mun sydämeni?

Jätänpä teidät arvailemaan ja jatkan vääntelyä ja katsotaan mitä tulee. Asian oikea laita paljastunee seuraavassa postauksessa ;)

Keijukeitaassa on arvonta...

Tulin mainostamaan Keijukeitaan arvontaa. Käykäähän osallistumassa tästä.