Pikakelaus vuoteen 2012

Hyvää alkanutta vuotta.

Nyt on aika tehdä pikakelaus viime vuoden käsitöihin. Niitä listatessani tajusin, että viime vuosi on ollut erityisen rikas siksi, että olen haastanut itseäni tekemällä ja opettelemalla paljon uutta.

Tässäpä siis vähän listausta aihealueittain:

Neulottua (eli kudottua) tuli 1 kauluri, 2 lapaset, 2 myssyä, 15 sukat.

Virkkasin noin 50 palaa isoäidinneliöpeittoon, 2 mattoa sekä opettelin tunisialaista virkkausta tekemällä lapaset.

Ommeltua tuli 3 karkkipussukkaa, 1 patakintaat, 2 läppärilaukkua.

Hopeatyöt olivat täysin uusi aluevaltaus, josta olen erityisen ylpeä. Tein hopeasta 2 solmioketjua, 2 kaulaketjua ja 3 rannekorua.

Onnistuin myös yllätyksekseni askartelemaan sisustuslampun ja 4 korurasiaa.

Kesken jääneitä töitä, joita on tänä vuonna tarkoitus jatkaa ovat tällä hetkellä virkattu matto (joka odottaa lisää ontelokudetta), isoäidinpalapeitto (odottaa taas inspiraatiota), karkkipussukoitakin on tulossa lisää (kunhan vain ehtii tyhjentämään niihin materiaalia) ja lisäksi ystävän kanssa aloitettu taulutyöpajaprojekti, joka saataneen päätökseen lähiviikkoina.

Paljon kaikkea ihanaa on siis tulossa ja pää suoltaa koko ajan lisää ideoita.

Joululoman aikaan minulle iski joku hillitön sukka vimma ja kudoin kotoa arkun uumenista löytyvistä langoista 9 paria sukkia. Tässä vähän makusteltavaksi.

Nyt on sukat hetkeksi kudottu ja mielessä on jotain paljon suloisempaa, saa nähdä syntyykö siitä esittelykelpoista...

Läppärilaukut

Joululahjoja on taas valmistunut lisää. Tällä kertaa ommellen. Juniorit saa joulupukilta miniläppärit, joten niille piti sitten värkätä suojapussit.

Vanhanaikaisesti ruutupaperille lyijykynällä suunnittelin, mittailin ja sommittelin. Ihan itse alusta asti.  Sitten kaavoitin jne.

Päällä on tasku virtajohdolle ja hiirelle. Mallina pussissa nyt oma läppärini, joka on pussiin hivenen liian pieni. Oikeat läppärit istuu näihin paremmin.

Puuvillakankaat,  vetoketjut ja nailonnauha ovat Eurokankaasta. Sisäpuolelle laitoin yksivärisen vuorikankaan. Ja pienen taskun muistikortille tai -tikulle. Vuorin ja päällikankaan välissä on tikkikangas tukevoittamassa laukkua ja pehmustamassa läppäreitä kolhuilta.

Vielä yksi joululahja. sitten olisi kaikki.

Ystävän kanssa suunnitteilla useampiakin työpajoja. Yksi niistä toteutunee vuoden vaihteessa. Lupaan kuvata sitäkin prosessia. Yhdessä on mukavampi tehdä kuin yksin.

Zeepra-sukat

Olen tehnyt nyt jotain tilauksesta. Nämä sukat tilasi ystäväni siskolleen. Siskonsa valitsi värit, ystävän kanssa suunniteltiin sitten se itse sukkamalli. Sukilla on raidat kuin zeepralla. :D

Koko sukissa 38. Lankana Novita 7-veljestä. Puikot 3,5. Varressa silmukoita 64 (16/puikko), jalkaterässä 56 silmukkaa, 12/puikko.
Ja tässä itselle muistiin, miten nämä on tehty: 3 nurjaa kerrosta alkuun. Sen jälkeen toistetaan kahta kierrosta:
1. 2 takareunoistaan oikein yhteen, 5 oikein, langankierto, 2 oikein, langankierto, 5 oikein ja 2 oikein yhteen. Toista kaikilla puikoilla.
2. neulo kaikki silmukat oikein, edellisen kerroksen langankierrot siten, ettei jää reikiä.
Ennen kantapäätä tulee kaventaa silmukoita siten että kierroksella 1. tehdään kavennukset ilman langankiertoja. Vähennetään silmukoita ad. 12/puikko. Jalkaterässä jatkoin jalkapöydän päällä tuota sahalaitaista raitaa, mutta jalkapohjan puolella tein ihan tavan raitaa.

Seuraavaksi tiedossa jotain ompeluksia. :)

Pata kattilaa soimaa

Harmaa matonkude otti ja loppui kesken, enkä ihan heti kudetta lisää saanut. Odotellessa on taas päässä ollut iso inspiraatiopuuska kaikkea muuta kivaa. Osa jääköön sinne hamaan tulevaisuuteen listalle "täytyy tehdä".

Pukin konttiin on kuitenkin vielä tekemistä. Nyt on laulanut ompelukone pari päivää. Valmiiksi asti ehtivät nämä patakintaat.

Ohjeen näihin olen saanut viime keväänä ollessani käsityöpajalla. Kolme helppoa kaavaa. Nämä kintaat tein kierrätysmateriaaleista: Päällikangas on mummon vanhaa pöytäliinaa, jota olen aiemminkin tuhonnut projekteihini. Hopeakangas on silityslaudan päällisestä. Välissä ja vuorena on vanha villakangastakkini pilkottuna. Eristeenä siis välissä villakangasta ja vuorena takin silkkivuorta. Nämä menevät äidilleni joululahjaksi.

Kuvaan oli pakko laittaa myös mummolta peritty pata ja pitsiliina. En ole ollenkaan pöytäliinaihmisiä ja tuon ison pitsiliinan meinasinkin tuunata ihan eri kuosiin, nimittäin lampuksi.

 

Tämä kuva on Tipicosta. Tästä kuvasta lähti ajatus, jota tuttavani Katinka on jo salaa testaillut ja jakanut kokemuksia. Vielä ei ole rohkeus kuitenkaan riittänyt (eikä kyllä aikakaan) tämän tekemiseen.

Tällä hetkellä ompelukone laulaa taas lisää joululahjoja. Nyt on tulossa jotain perheen pahimmille nettinörteille. Olen vain himpun jumissa, kun lanka loppui kesken eikä lisää löytynyt lähikaupasta ja toisekseen joku tai jokin on ilmeisesti nielaissut mun vetoketjupaininjalan... Joudun siis lähtemään vielä isolle kirkolle, jotta tämä projekti etenee.

Milläs mallilla teidän muiden joululahjatekemiset on?

"Pidetäänkö teillä mattoja lattiassa?"

----"Meillä ne pysyy pitämättäkin!"
"Käykö teillä kello?"----"Käske käydä meilläkin."

Muistatteko vielä lapsuudestanne näitä näsäviisasteluja? Nyt olen jo "siinä iässä", että opetan näitä lapsilleni, kohta varmaan jo lastenlapsillekin. Vai liekkö se sitten jo jonkun muun tehtävä...

Ja koska meillä ainakin on tapana pitää mattoja lattiassa niin olenkin nyt tehnyt pari mattoa, tosin en itselleni vaan nämä ovat ne ensimmäiset joululahjat, jotka on valmistuneet tai hankittu.

Juhannusruusu-matto on jo toinen tekemäni. Tähän meni ontelokudetta 2,8kg ja halkaisija matolla 120cm, koukku nro 8. Ensimmäinen tekemäni Juhannusruusu on kovasti paljon pienempi johtuen kuteen paksuudesta. Nyt tilaamani oli hurjan paljon paksumpaa kuin viimevuotinen (ei ollenkaan huono asia tosin). Ohje ja monta muutakin maton ohjetta löytyy täältä.

Toisena tein kylpyhuoneen maton äidin toiveesta. Käytin Juhannusruusu-matoista jäljelle jääneitä kuteiden loppuja ja käytin ne kyllä niin viimeiseen metriin asti, ettei mennyt mitään hukkaan. Varsinainen jämätyö siis. Ohjetta tähän ei ole, käytetty pelkästään kiinteitä silmukoita, pylväitä ja ketjusilmukoita. Koukku 8. Maton koko 70x46cm, paino 661g.

Kudetta tilasin tällä kertaa Askartelu- ja käsityökauppa Kirjokkaasta yhteensä 6,6kg. Mahtava palvelu ja kohtuulliset postikulut noinkin painavalle ja isolle paketille.Vastaisuudessakin tilaan kyllä sieltä.

Beige kude on nyt käytetty, harmaasta on tulossa jo taas uusi matto, tällä kertaa ihan eri malli.

Karkkipäivän haasteita

Meidän perheessä on ollut jo useamman vuoden tapana viettää yhteistä karkkipäivää perjantaina. Karkkipäivän vietto koskee niin aikuisia kuin lapsiakin. Tällä on saatu aikuisten iltarapinat kuriin. Tosin joskus lipsuu, mutta ei kerrota sitä lapsille. :)

Nykyisin meillä kuitenkin on melkoinen kuri. Ei niinkään siinä karkin syönnissä vaan karkkipussin avaamisessa. Sitä kun EI SAA REPIÄ auki, kun äiti haluaa pussit ehjinä jatkojalostukseen. Vaan, pussit leikataan nätisti ja siististi auki. Tämä meinaa käydä niin pienten kuin isojenkin hermoille. Tosin näiden tekemieni "karkkipussien" jälkeen on oppi alkanut mennä perille kun kaikki ovat kohta saaneet osansa näistä jatkojalostetuista pusseista. Kuulinpa jopa suunnitelmia siitä, millaisella kuviolla varustetun karkkipussin juniori nro 1 haluaa ensi perjantaina syödä, jotta saa siitä jotain kivaa itselleen. Oman Tupla-pussini esittelinkin jo edellisessä postauksessa.

Puoliso sai itselleen TV Mix -pussukan kameratarvikkeilleen.

Vetoketju vanhasta takista kierrätetty, vuori on mummon vanhoista verhoista.

Juniori nro 2 sai myös toiveidensa (ja karkkimakunsa) mukaisen penaalin.

 
Tähän oli pakko ostaa vetoketju, kun sattui löytymään niin sopivan värinen. Vuorikangas on mummon vanhaa pöytäliinaa.

Ja heti pääsi käyttöön ja kouluun mukaan. Oli kyllä lapsi ihan onnesta soikea.

Odottamassa on Kismet-papereita, Remix-pusseja ja lakritsi Nappi-pusseja sekä jotain muutakin. Niistäkin pitäisi jotain kehitellä. Tämä kyllä vie niin mennessään. :)

Makeaa blogin täydeltä

Olen päättänyt olla masentumatta tästä syksystä ja alkavasta kaamoksesta. Niinpä olenkin lähipäivinä tehnyt elämästäni mahdollisimman makeaa. Makeahan tunnetusti saa aikaan hyvänolontunnetta... mikä valitettavan usein näkyy ikävinä möllyköinä keskivartalolla. Mutta siitä viis.

Vein perheeni hetkeksi pois tästä sateesta ja pimeästä, lillumaan jonnekin lämpimään.

Teimme elämästä hetken erittäin makeaa. Jäätelöä kului...

...ja pirtelöä...

Ennen reissua kaivoin esiin ompelukoneen. Ja syntyi jotain makeaa silloinkin.

 Passit ja rahat kulki mukana "karkkipussissa".

Vetoketju on vanhan takin taskusta, vuori mummon perintöpöytäliinasta. (mainittakoon, että raaskin pilkkoa pöytäliinan siksi, että siinä oli tahroja) Ostettu siis tähän ompelukseen vain kristallimuovia (ja karkit).

Näitä on nyt teon alla muutamia lisää. Hieman erimallisia eri tarkoituksiin. Miehelle jotain ja juniorille myös jotain. Odottelevat vielä viimeistelyä ja kuvausta.

Lopuksi jaan teidän kanssanne jotain ihan ylisöpöä! Tätä emme raaskineen maistaa oliko makeaa. Ihailimme vain toisen suloisuutta. <3