Hiljainen hetki

Haikein mielin olen saattelemassa tätä kesää kovaa vauhtia syksyä kohti.

Blogi on pitänyt puolentoista kuukauden mittaisen hiljaisen hetken mummojeni muistolle. Molemmat rakkaat kädentaitajamummoni nukkuivat ikiuneen vain vajaan kahden viikon sisällä toisistaan. Ei ole enää niitä, jotka neuvoisivat, kun tulee käsitöissä "tenkka poo". Tästä eteenpäin on selviydyttävä ihan itse. On siis itsenäistyttävä tälläkin elämän saralla.

Käsityörintamalla on ollut kesän myös hiljaista. Nyt alkaa puikot taas nostaa päätään tuolta lankakirstun pohjalta. Jotain jo vähän puikoillakin.

Tänään saatte tällaisen tylsääkin tylsemmän ja ankean postauksen ihan ilman kuvia, koska olen siirtynyt kännykkäni kanssa android-aikaan ja tietokoneen kanssa linuxiin ja en saa sitten kuvia koneelle millään konstilla. ÄRSYTTÄVÄÄ sähläämistä. Mutta lupaan ja vannon, että seuraavaan postaukseen mennessä olen oppinut siirtämään kuvia koneelle ja saan niitä tänne teillekin nähtäville.

Lisäsin tuonne seuraamieni blogien joukkoon yhden mielenkiintoisen nuoren naisen elämäntapablogin. Syksy kun on aina usein elämäntapamuutosten aikaa, niin siinäpä teille hieman motivaattoria, jotka sitä kaipaatte.  Mieletön nainen tuo Jennie.

Oilit, pallot ja boxit

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että kummitätini täyttää 60v. Ja jotain täytyi taas keksiä lahjaa. Hopeavarastot ammottivat tyhjyyttään, vain jotain renkaiden jämiä ja muutama kymmenen senttiä hopealankaa. Hieman vaati kyllä nyt sitä asennetta saada niistä jotakin aikaiseksi. Lenkit eivät ihan riittäneet, mutta onneksi yhden pussin pohjalta löytyi hopeahelmiä, ne oli nyt aika ottaa käyttöön.

Ketjussa olen siis käyttänyt lenkkeinä 1mm:n hopealangasta 5:n veivillä tehtyjä sekä 0.8mm:n hopealangasta tehtyjä 3,5:n ja 2,5:n lenkkejä. Olen punonut ketjuun peräkkäin kaksi Oili-ketjun ruusuketta, minkä jälkeen olen laittanut väliin 5mm:n hopeapallot (hopeapalloihin oli valmiiksi juotettu kiinni kaksi lenkkiä) ja sitten taas kaksi Oilia. Lukkona 9mm:n hopeinen papukaijalukko.

Toivottavasti ketju on sopiva. Omaan käteeni se on ainakin reilu, mutta minulla onkin hintelä ranne.

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui taas se samainen pakkaus/säilytyssrasiaongelma, jota olen pähkäillyt jo aimminkin. Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla tehdä niitä itse. Pinterestin kautta löysin kivan origami-tyylillä tehdyn laatikon ohjeen.

Kaupasta hain ystäväni etäavustuksella materiaalia. Tähän sopii hyvin kuulemma skräppäys-jutuissa käytetty paperi. Ihan Prisman hyllystä sitten sitä löysinkin ja tulin kotiin askartelemaan (minä, joka en todellakaan pidä askartelusta).

No aivan liian isojahan niistä alkuun tuli ja ajattelin jo luovuttaa, mutta viimeinen yritys tuotti sitten jo tulosta.

Syntyi kuin syntyikin tulitikkuaskimaiseen tyyliin avautuva rasia. Rasian sisäosa on siis tehty nyt sillä origamiohjeella skräppipaperista ja päälliosa taas on tehty kartongeista "pannaksi" tämän rasian päälle. Kiinnitykset tein kaksipuoleisella  teipillä. Ja löysinhän minä jostain kaappien kätköistä kuviosaksetkin ja niiden kanssa sitten vähän kuvioita askartelin tuohon päälle. Melko hempeä paketti tuli, mutta ei kai tuo taida haitata.

Sisälle vähän valkoista silkkipaperia ja sinne sujahti kummitädin rannekoru perille vietäväksi ja miksei siellä myös säilytettäväksi.

Onnea Kummitäti!!

Pikakelaus

Kolme viikkoa hurahti kesälomareissulla kuin siivillä. Tässä pikakelauksena päällimmäisenä mielessä olevaa ja sitä tunteiden vuoristorataa:

Täältä pohjoisesta lähdettiin liikkeelle. Kävin kotikonnuilla katsomassa kovin huonossa kunnossa olevaa mummoani. Pitämässä hetken vielä kädestä kiinni ja silittämässä. Silmissä kyyneleet.
Ensimmäinen yöpyminen JYVÄSKYLÄSSÄ, jossa korjasimme lähtiessä erityisen huolella talteen jokaisen unikaverin. Viime kesänä samaisessa hotellissa olimme huolimattomia ja 3 rakasta unikaveria jäi hotelliin ja matkustivat sitten postiautolla kotiin. Meillä ei niinkään oteta lähtiessä lukua lapsista, vaan unikavereista. :)
HELSINGISSÄ vietimme aikaa niin Korkeasaaressa kuin Suomenlinnassakin. Ja ihmettelimme ratikoita. Helsingin jäätelötehtaan jäätelöt ovat kyllä maistamisen arvoisia.
TAMPEREELLA pitää aina päästä Finlaysonin aluelle ja Tallipihan idylliseen tunnelmaan. Patosillan lukotkin olivat vielä silloin tallella, niitäkin ihmeteltiin.Laukon torilla varjeltiin softiksia lokkien hyökkäyksiltä.
TURUSSA pulikoitiin ihan hurjan hienossa kylpylä Caribiassa. Kyllä turkulaisten kelpaa! Ja Seikkis oli tietysti meidän perheen suosiossa myös. Eipä ole joka kaupungissa tuollaista toimintapaikkaa lapsille. Vau!
Ohikulkumatkalla "jumboiltiin" päivä VANTAALLA ja ihmeteltiin Rosso Expressin itsepalvelusysteemiä.
Viikko vierähti anoppilassa LAPPEENRANNAN lähettyvillä. Nautimme Saimaan maisemista ja päästimme ripiltä 2 kummilasta (hopealahjat kelpasi enemmän kuin hyvin). Vierailimme hulpealla Hiekkalinnalla ja satamassa syötiin paikallinen herkku Vety. Savukinkulla minulle kiitos, ilman sipulia.
TAHKOVUOREN lomaosake oli hieno, kylä hiljainen Juhannuksen alla. Tutustuimme hohtokeilauksen hohdokkaaseen maailmaan ja minä totesin tehneeni väärän asuvalinnan. Näytin siltä, kuin olisin keilannut alusvaatteisillani...
Koska loma oli lopuillaan, mutta Juhannus tulossa, päätimme jatkaa vielä matkaa ja menimme Juhannukseksi MÖKILLE. Siellä vain olimme ja nautimme toistemme seurasta, kunnes suru-uutinen saavutti meidät. Rakas mummo oli nukkunut pois. Pääsi lopulta papan luokse. On yhtäaikaa sekä helpottunut että ahdistunut olo... Vanha sydän ei enää jaksanut. Yksi esikuvani on poissa.

Tämän seuraavan itselleni tekemän työn omistan mummoni muistolle. Hyvästi mummo-rakas ja kiitos kaikesta!

Ketju on Oili-ketjua. Isommat lenkit 1mm:n hopealangasta 6:n veivillä ja pienemmät 0.8mm:n hopealangasta ja 3.5:n veivillä. Lukkona iso hopeinen jousilukko. Kaipaako tämä mahdollisesti jonkin riipuksen lukkoon kiinnitettynä?

Huomasin unohtaneeni kaikessa hässäkässä kummitätini 60v-juhlat. Niinpä tänään kiireessä aloin tehdä hänelle jotain muistamiseksi. Materiaalit olivat lopussa, joten piti käyttää mielikuvitusta ja soveltaa. Nyt tulee ensimmäistä kertaa käyttöä tilaamilleni teräshauleillekin, kun pääsen huomenissa kiillottamaan kummitädin korua. Kuvia mahdollisesti lähipäivinä toisessa postauksessa.

Juhlan tuntua

Täällä ollaan jo ihan himpun verran lomatunnelmissa. Kaksi työpäivää ja sitten se alkaa. LOMA!

Huomenna käydään laulamassa suvivirret ja katsomassa lasten esitykset. Perjantaina vietämme toisen lapsen 10v-syntymäpäiviä. Onko siitä todella jo niin kauan kun minusta tuli äiti... Kyllä aika rientää.

Lomasuunnitelmat on tehty, tälläkin kertaa pysymme ihan koto-Suomessa. Suomen kesä on niin kaunis, etten kyllä muualle haluakaan kesällä. Lauantaina lapset hakee todistuksensa ja sitten suuntaamme 3 viikoksi tien päälle.

Kevätjuhlien ja syntymäpäivien lisäksi tähän kesään kuuluu erityisen monta muutakin kesäjuhlaa. Valmistujaiset, yo-juhlat, kummilasten rippijuhlat x2 ja häät.

Yhden hopeisen rippilahjan olenkin jo esitellyt. Toiselle kummilapselle tein solmioketjun.

Ketju on verkkoketjua 0.8mm:n hopealangasta ja 3.5mm:n veivillä kieputeltuna.

Minulle meinasi vain iskeä näiden korulahjojen kanssa pienoinen rasiakriisi. En enää ehtinyt (enkä tiedä olisinko osannutkaan) itse taitella rasiaa ja mistään ei meinannut löytyä sopivaa valmista. Lopulta Claes Ohlsson pelasti liian suurella rasialla minut. Tuunasin sitä pienemmäksi ja lisäsin rasiaan valkeaa silkkipaperia, jottei korut heilu rasiassa miten sattuu. Kohtalaisen tyytyväinen olen tähän ratkaisuun. Joskus voisi tosin opetella tekemään itsekin noita lahjarasioita.

Ja koska meillä on paljon juhlia tiedossa, on tietysti aikaa vietetty shoppaillen jotain päälle pantavaa. Juniorit kulkee kauluspaidoissa ja sään mukaan shortseissa tai farkuissa. Mies vaihtaa yleensä käyttämänsä tumman puvun hiukan vaaleampaan harmaaseen ja sonnustautuu kauluspaidan ja solmion lisäksi tekemääni solmioketjuun. Itse pukeudun jo 10v kaapissa seisseeseen kesäjuhlakolttuuni, jota piristä uudella bolerolla ja kengillä sekä tekemilläni rannekorulla ja viimeistelyä vaille olevalla Oili-ketjulla. Oilista saatte kuvaa vasta kun se on täysin valmiina juhlaan.

Hopeakurssikin on ohi ja nyt täytyisi pärjätä omine nokkineen noiden ketjujen teossa. Harkitsen kyllä vakavasti syksyllä taas kurssille hakeutumista uudelleen. Valutyöt, takominen ja hopeasavi kiinnostaisivat kovasti. Pitänee harkita.

Toivotaanhan kaikki yhdessä AURINKOISTA LOMAA minulle ja kaikille muillekin joilla on lomaa tänä kesänä!

Ranneke

Nyt se on valmiina! Minä niin sain niskani kippeeksi eilen illalla. Ei malttanut lopettaa ennen puoltayötä. Väkersin ja väkersin ja lopulta oli valmista. Tänään hopeakurssilla kiillotin sen, MUN OMA <3

 Ketju on tuollainen japanilainen 8in2. Lankana 0.8mm:n hopealanka ja pienemmät renkaat 2,5mm:n veivillä, isommat renkaat 3mm:n veivillä. Painoa koko korulla 40,5g. En halua edes tietää, mitä tämä lenkkisyöppö tuli maksamaan...

I'M IN LOOOOOVE <3

Muinaista ja tynnyreitä

Hopeaketjukurssi on jo puolessa välissä. Olen saanut mielestäni paljon aikaiseksi ja oppinut vieläkin enemmän uutta. Nyt esittelen kaksi ensimmäistä työtäni, jotka on nyt viimeistelty ja kiillotettu. Hopean kuvaaminen osoittautui erittäin haasteelliseksi tehtäväksi tämmöselle amatöörille.

Ensimmäisenä opettelimme tekemään muinaisketjua 2in2.

Ketju on punottu 0.8mm:n hopealangasta, veivi 2.5mm. Lukkona pieni papukaijalukko. Ristin ostin kädentaitomessuilta eräältä rouvalta, joka oli sen itse tehnyt. Ristissä on kaunis kirkas kivi keskellä.

Tämä on rippilahja kummitytölle. Hiukan erilainen ja massivisempi kuin tavanomaiset rippiristit. Tästä tuli omasta mielestäni niin kaunis, että melkein harmittaa antaa pois. Onneksi jää kuitenkin sukuun.

Toisena työnä tein syntymäpäivälahjan miehelleni.

Solmioketju on tehty tynnyriketjusta, 0.8mm:n hopealangasta, veivi 3mm. Henkari on taivuteltu samaisesta langasta on leveydeltään noin 7cm, ketjun pituus noin 11cm.

Mies tykkäsi lopputuloksesta ja sovitteli sitä jo paidan nappiin solmion kanssa. Taitaa päästä tuleviin rippijuhliin ja häihin jo käyttöön.

Nyt kun on kiireellisimmät työt tehtynä, voin rauhassa tehdä omaa ranneketjuani. Siitä tulee melko leveä japanilainen 8in2 ja totesin sen heti alkuunsa melkoiseksi lenkkisyöpöksi. Mutta koska tykkään siitä ihan hirveästi ja tulee itselle, niin ei haittaa vaikka pörssi kuihtuu siitä hopealangan määrästä. Onpahan muutakin arvoa kuin tunnearvoa sitten. :)

~~~~

TeSa heitti minua kysymyshaasteella. Minun tulisi vastata 11 kysymykseen ja jatkaa sitä heittämällä haaste eteenpäin 11 blogille. Vastaan TeSan kysymyksiin, mutta en heitä haastetta tällä kertaa eteenpäin. Ken haluaa, voi vastata myös noihin TeSan tekemiin kysymyksiin. Tässä minun vastaukseni.

1. Milloin olet onnellisimmillasi?

Omassa kotona perheeni keskellä.

2. Millä alalla työskentelet?

Hoitoalalla.

3. Pidätkö työstäsi?

Pidän. Monipuolinen päivätyö. :)

4. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

Kultaseppä tai eläinlääkäri. Hopeatyöt paikatkoon nyt kultasepän toteutumattomuutta, omat lemmikit ja hoitoala taas puolestaan eläinlääkärihaaveita.

5. Onko sinulla kesälomasuunnitelmia?

On! Enää 8 herätystä töihin ennen lomaa. Suomi-turnee tiedossa.

6. Asutko unelmiesi talossa?

En. Talo on myynnissä ja etsitään sitä oikeaa.

7. Onko sinulla kesämökkiä?

On kesämökki. Ei mikään huvila vaan ihana mökki.

8. Mitä puutarhasuunnitelmia sinulla on tälle kesälle?

Jos saisin haravoitua pihan nurmialueet. Kukkapenkkiin on tulossa perunamaa. Raparperia jo pukkaa maasta. Ei kesäkukkia.

9. Kesän paras maku?

Tuoreet marjat.

10. Onko yöpöydälläsi keskeneräinen kirja?

Ei ole. En lue kirjoja juurikaan.

11. Oletko jo tehnyt kasvihankintoja tänä keväänä?

En, enkä tee. :)

Vinksinvonksin ja heikunkeikun...

Huhui! Melkein kuukausi viimeisimmästä postauksesta. On vaivannut suuremman luokan lankaähky enkä ole tehnyt MITÄÄN käsitöitä. En ole edes avannut lanka-arkkuani, kunnes...

...yllättäen eteen tullut toipilasaika sai mut pyörittelemään peukaloita ja tajusin, että nythän voisi vaikka virkata! Jämälanka"sutteja" piisaa ja olin niistä joskus jo aloittanutkin virkaamaan isoäidinneliöitä. Ja nyt oli sopiva hetki jatkaa tätä projektia.

Näitä on nyt kasassa noin 50 kpl ja lisää pitää saada ja paljon. Peiton näistä meinasin tehdä itselleni, järjestyksessään tämä olisi isoäidinneliöpeitto nro 2. Nro 1:n voit nähdä täällä. Tässä jämäprojektissani ei ole minkäänlaista värien sommittelua käytetty, virkattu vain kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin väriyhdistelmät samaan ruutuun. Ajatukseni onkin, että sitten kun olen kaikki neliöt virkannut, otan hätiin ystäväni ja pullon hyvää viiniä. Levitämme kaikki palat lattialle ja istumme siinä niin kauan, että palat ovat meitä miellyttävässä järjestyksessä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Voitin Lumoavan Langan blogin arvonnassa itselleni lipun Rovaniemen Kädentaitomessuille ja sinne on tarkoitus suunnata heti lauantaina katselemaan. Ihana yllätys!

Nyt minä jatkan toipumista, jotta olen lauantaina messukunnossa ja pääsen shoppailemaan jotain ihanaa. Ainakin mulla on kunnon toipumiseväät :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille.