Täältä pohjoisesta lähdettiin liikkeelle. Kävin kotikonnuilla katsomassa kovin huonossa kunnossa olevaa mummoani. Pitämässä hetken vielä kädestä kiinni ja silittämässä. Silmissä kyyneleet.
Ensimmäinen yöpyminen JYVÄSKYLÄSSÄ, jossa korjasimme lähtiessä erityisen huolella talteen jokaisen unikaverin. Viime kesänä samaisessa hotellissa olimme huolimattomia ja 3 rakasta unikaveria jäi hotelliin ja matkustivat sitten postiautolla kotiin. Meillä ei niinkään oteta lähtiessä lukua lapsista, vaan unikavereista. :)
HELSINGISSÄ vietimme aikaa niin Korkeasaaressa kuin Suomenlinnassakin. Ja ihmettelimme ratikoita. Helsingin jäätelötehtaan jäätelöt ovat kyllä maistamisen arvoisia.
TAMPEREELLA pitää aina päästä Finlaysonin aluelle ja Tallipihan idylliseen tunnelmaan. Patosillan lukotkin olivat vielä silloin tallella, niitäkin ihmeteltiin.Laukon torilla varjeltiin softiksia lokkien hyökkäyksiltä.
TURUSSA pulikoitiin ihan hurjan hienossa kylpylä Caribiassa. Kyllä turkulaisten kelpaa! Ja Seikkis oli tietysti meidän perheen suosiossa myös. Eipä ole joka kaupungissa tuollaista toimintapaikkaa lapsille. Vau!
Ohikulkumatkalla "jumboiltiin" päivä VANTAALLA ja ihmeteltiin Rosso Expressin itsepalvelusysteemiä.
Viikko vierähti anoppilassa LAPPEENRANNAN lähettyvillä. Nautimme Saimaan maisemista ja päästimme ripiltä 2 kummilasta (hopealahjat kelpasi enemmän kuin hyvin). Vierailimme hulpealla Hiekkalinnalla ja satamassa syötiin paikallinen herkku Vety. Savukinkulla minulle kiitos, ilman sipulia.
TAHKOVUOREN lomaosake oli hieno, kylä hiljainen Juhannuksen alla. Tutustuimme hohtokeilauksen hohdokkaaseen maailmaan ja minä totesin tehneeni väärän asuvalinnan. Näytin siltä, kuin olisin keilannut alusvaatteisillani...
Koska loma oli lopuillaan, mutta Juhannus tulossa, päätimme jatkaa vielä matkaa ja menimme Juhannukseksi MÖKILLE. Siellä vain olimme ja nautimme toistemme seurasta, kunnes suru-uutinen saavutti meidät. Rakas mummo oli nukkunut pois. Pääsi lopulta papan luokse. On yhtäaikaa sekä helpottunut että ahdistunut olo... Vanha sydän ei enää jaksanut. Yksi esikuvani on poissa.
Tämän seuraavan itselleni tekemän työn omistan mummoni muistolle. Hyvästi mummo-rakas ja kiitos kaikesta!
Ketju on Oili-ketjua. Isommat lenkit 1mm:n hopealangasta 6:n veivillä ja pienemmät 0.8mm:n hopealangasta ja 3.5:n veivillä. Lukkona iso hopeinen jousilukko. Kaipaako tämä mahdollisesti jonkin riipuksen lukkoon kiinnitettynä?
Huomasin unohtaneeni kaikessa hässäkässä kummitätini 60v-juhlat. Niinpä tänään kiireessä aloin tehdä hänelle jotain muistamiseksi. Materiaalit olivat lopussa, joten piti käyttää mielikuvitusta ja soveltaa. Nyt tulee ensimmäistä kertaa käyttöä tilaamilleni teräshauleillekin, kun pääsen huomenissa kiillottamaan kummitädin korua. Kuvia mahdollisesti lähipäivinä toisessa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti