sunnuntai 18. elokuuta 2013

Avaimet talteen

Tämän rouvan tavarat on aina hukassa. Niin töissä kuin kotonakin. Kännykkä, avaimet, harja, kahvikuppi, tärkeät paperit... mikä milloinkin. Töissä tämä on aiheuttanut monia kiusallisia tilanteita ja hikikarpaloita otsalle, kun tärkeät avaimet ovat hukassa. Lukkojen vaihto tietäisi satojen, jos ei tuhansien eurojen laskua minun tapauksessani. Avaimet ovat tähän asti lojuneet millon missäkin. Taskussa, pöydällä, kaulassa. Kaulanauhasta luovuin, kun olin uittanut avaimet useampaan otteeseen kahvikupissa ja siten sotkenut myös työpaitani. Irrallaan ne taas eivät pysy mun matkassa millään. Niinpä kehittelin itselleni vartalomallin avainnauhan, eli voin siis pukea sen ylleni neuletakin alle kuin missien palkintonauhan ja avaimet kulkevat mukana toisella lonkallani. Sieltä ne eivät tipahda kahvikuppiin, mutta ylettää kuitenkin avaamaan ovet.


Käytin avainnauhaan erilaisia lasihelmi ja koruvaijeria. Avainhakanen on napattu jostain avainkaulanauhasta talteen. Tein välille lenkin ja lukolla sen voi kiinnittää siitä tavalliseksi kaulanauhaksi tai ihan tuonne vaijerin päähän "yliolan"-mallina. Kaulanauhana loppu vaijerista jää roikkumaan selkäpuolelle pitkin selkärankaa eikä häiritse. Halusin lukollisen version (tavallinen papukaijalukko) turvallisuudenkin vuoksi. Yksinkertainen metallilenkki antaa hätätapauksessa periksi ja aukeaa ilman että helmet pirisee samalla pitkin lattiaa.

Noh, helmet ja vaijeri vei nyt mennessään. Aina laukkuun hukkuville auton avaimille piti saada myös jokin kaunis jatke renkaaseen. Lähes samalla tyylillä syntyi avaimenperä myös niille.


Pahoitteluni muuten kuvien mahdollisesta huonosta laadusta. Kuvaan Samsung Galaxy S3 -kännykällä ja muokkaan kuvat miniläppärillä, joten teidän isoilla näytöillä ne saattavat olla melko epätarkkaa mössöä. Pääasiassa tämä on kuitenkin oma päiväkirjani enkä omaa valokuvaajan kykyjä, joten tähän on tyytyminen. :)

lauantai 17. elokuuta 2013

Keittiön uusi ilme

Kesätaukoni on ohi ja syksy on tullut. Neuleähkyä olen yrittänyt selättää, huonolla menestyksellä. Täytyy ilmeisesti suosiolla antaa hetken aikaa neuleiden olla. Ehkä ne alkavat taas joku päivä kiinnostaa.

Koruja tekisi mieleni tehdä, mielellään hopeasta, mutta en oikein osaa. Pitäisi päästä taas kurssittautumaan lisää. Kansalaisopiston kurssit eivät tällä kertaa sopineet mun aikatauluihin, joten jään odottelemaan muiden tahojen kursseja. Olisi kiva oppia taontaa, juotoksia ja kaikkea kivaa. Nythän olen vain kouluttautunut ketjuihin.

Tänään ompelin verhoja. Olen pantannut tätä, kun en mielestäni ole löytänyt sopivaa kangasta, jo 13 vuotta. Siis 13 vuoteen en ole vaihtanut verhoja keittiössä!!! Vanhoja on vaan aina tuunattu uuteen keittiöön muuttojen jälkeen. Tältä näytti keittiössä tänään aamulla.


Uuden kankaan löysin lopulta Jotexilta. Harmikseni kangas vaan oli leikattu ihan vinoon, vaikka langansuunta kyllä oli hyvin nähtävillä ja siitä johtuen verhoista ei tullut täydelliset. Koska tuohon vasemman puoleiseen ikkunaan ei yksi kankaan leveys riittänyt, jouduin jatkamaan verhoa, mutten enää onnistunut stemmammaan kuvioita... En sitten edes yrittänyt ja rumaltahan se liitos tuossa näytti. Rajasin sen kyllä pois teidän näkyviltänne ;) Toivottavasti meillä ei käy kovin tarkkasilmäisiä vieraita. Tänään illalla siis sama keittö näytti tältä.


Seuraavaksi taidan kokeilla miltä alkaa maistumaan nuo korutyöt (helmiä ja vaijeria). Onko niidenkin kohdalle iskenyt ähky? Kummaa hommaa kyllä.