Hiljainen hetki

Haikein mielin olen saattelemassa tätä kesää kovaa vauhtia syksyä kohti.

Blogi on pitänyt puolentoista kuukauden mittaisen hiljaisen hetken mummojeni muistolle. Molemmat rakkaat kädentaitajamummoni nukkuivat ikiuneen vain vajaan kahden viikon sisällä toisistaan. Ei ole enää niitä, jotka neuvoisivat, kun tulee käsitöissä "tenkka poo". Tästä eteenpäin on selviydyttävä ihan itse. On siis itsenäistyttävä tälläkin elämän saralla.

Käsityörintamalla on ollut kesän myös hiljaista. Nyt alkaa puikot taas nostaa päätään tuolta lankakirstun pohjalta. Jotain jo vähän puikoillakin.

Tänään saatte tällaisen tylsääkin tylsemmän ja ankean postauksen ihan ilman kuvia, koska olen siirtynyt kännykkäni kanssa android-aikaan ja tietokoneen kanssa linuxiin ja en saa sitten kuvia koneelle millään konstilla. ÄRSYTTÄVÄÄ sähläämistä. Mutta lupaan ja vannon, että seuraavaan postaukseen mennessä olen oppinut siirtämään kuvia koneelle ja saan niitä tänne teillekin nähtäville.

Lisäsin tuonne seuraamieni blogien joukkoon yhden mielenkiintoisen nuoren naisen elämäntapablogin. Syksy kun on aina usein elämäntapamuutosten aikaa, niin siinäpä teille hieman motivaattoria, jotka sitä kaipaatte.  Mieletön nainen tuo Jennie.