Hopsula-heisula-hopsansaa!

Sukkia, sukkia pukkaa. Talvi tulee ja varpaita palelee. Nuorin juniori pyysi tekemään sukat itse valitsemastaan langasta. Tuumasta toimeen... ja tietysti lanka loppui kesken. Kekseliäisyys pelasti ja tehtiin räikeät kärkikavennukset. Tuli kuulemma paremmat kuin pelkät harmaat. Kohta taitavat olla jo puhki kuluneet.
Vanhempi juniori sai sitten myös sukat itse valitsemastaan raitalangasta. Ja koska äitiä tylsistytti perussukka, kokeiluun lähti Kerrosrivinousu. Lyhyesti siis joka neljäs silmukka nostetaan neulomatta 2 krs:lla, 3.krs neulotaan kaikki oikein.

Tuli niin kivat, että piti sitten itsellekin tehdä. Omaan värimaailmaan sopivammat. Lempparit näistä tuli.

Kaikkien koettelemusten keskellä elämässä on tärkeää muistaa vetää henkeä. Ystävä muisti minua ja perhettäni arjen ruoka-avulla, joten päätin kiittää tätä ihanaa ihmistä villan lämmöllä. Arkun kätköistä otin kaikki punasävyiset ja sinisävyiset lankakerän loput käyttöön ja kokeilemaan mitä niistä saa aikaiseksi raitageneraattorin avulla. Tästä se lähtee...

Toisesta sukasta siis tuli punasävyinen ja toisesta sinisävyinen. Oikein kunnon Peppi-tyyliä. Ja voi kamala tätä päättelemisen urakkaa... HUHHUH!

Mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Toivon, että tämä erityislasten parissa työskentelevä "Peppi" tuo iloa sukillaan sekä itselleen, että myös näille spesiaaleille hoidettavilleen.

(Note to my self: Alussa 16s/puikko. 15cm:n kohdalla kavennetaan 2s, seuraavat kaksi 10 krs:n jälkeen ja sitten aina 5krs:n jälkeen niin kauan, että silmukoita on 12s/puikko.)

Lankana kaikissa sukissa Novita 7-veljestä ja puikot 4.

Tennarisukat

Tennarisukkia on vilahdellut pitkään eri blogeissa ja lehtien sivoilla. Itselläkin on pitkään haluttanut sellaisia värkätä, mutta jotenkin mikään ohje ei ole ollut mielestäni tarpeeksi hyvä toteutettavaksi. Eikä minulta löydy myöskään taitoa alkaa nollasta sellaista ohjetta tekemään.

Lopulta löysin kuvahaulla blogikirjoituksen, jossa oli tehty mielestäni hyvännäköiset tennarit ja yksinkertainen ohjeistus, jostain Facebookin sivuilta referoitu. Eli päätin sitten minäkin lopulta kokeilla. Lanka-arkkuni pursuaa lankoja, joten uutta lankaa en näihin tarvinnut.

Lankoina vaaleanpunaista 7-veikkaa, valkoista nallea sekä vähän mustaa, sinistä ja punaista tuntematonta lankaa. Puikot 3,5 ja 2,5 ja virkkuukoukku 2,5.

Kivat tuli, mutta en tykkää tuollaisesta näpräämisestä ja osien yhteen liittämisistä, joten nämä ovat toistaiseksi ensimmäiset ja viimeiset. Itselle jäävät kotitossuiksi. Seuraavaksi jotain aivotonta ja helppoa.

Farkkuja

Pitkän tauon jälkeen voisi taas yrittää aktivoitua niin käsitöiden suhteen kuin tämän bloggaamisenkin suhteen. Tästä blogin hiljaisuudesta en tosin ole stressiä ottanut, koska itsellenihän tätä kirjoittelen, muistilistaa erilaisista käsityötekeleistä. Käsityörintamalla on siis ollut TO-DEL-LA hiljaista. Muutto toiselle paikkakunnalle, uusi työ ja uudet kuviot muutenkin ovat vieneet kaiken huomion. Olen kuitenkin palannut juurilleni ja siihen enemmän kuin tyytyväinen. Meri, jota olen niin kaivannut, on taas haisteltavissa.

Kotia olen yrittänyt sisustaa mieleisekseni ja se on vienyt aikaani. En ole koskaan ollut mikään sisustaja ja se on minusta tuntunut kovin haasteelliselta. Nyt on kuitenkin jotain saatu aikaiseksi ja itse olen tyytyväinen tulokseen. Ompahan matto saanut ainakin sen arvoisensa paikan, jota se on odotellut.

Eteispuutarhahaaveeni vihdoin toteutui, halusin siis tuoda palan puistoa eteiseen. On pysäyttänyt monet tulijat.

Nyt kun koti alkaa olla kunnossa, on taas tehnyt mieli tehdä käsitöitä. Hopea houkuttelee, langat kutsuu, ompelukone suorastaan vaatii seuraa.Ompelu kone sai ekana vuoron päästä käyttöön.Vaatekaappien kätköistä löytyi vanha farkkuhame, joka ei ollut enää mittoihin sopiva, joten se sai luvan uhrautua ompelukoneen alle.

Vanhat farkut puolestaan muuntui meikkipussukaksi ja toilettilaukuiksi.

Äidin seikkailijat

Syksyn aikana olemme perheen kanssa käyneet hiukan maailmalla lämmittelemässä. Äidin ei enää niin pienet seikkailijat ovat taas haukanneet palan maailmaa. Nyt on kuitenkin jo kotiuduttu ja ollaan arjessa tiukasti kiinni.

Äidin seikkailijat ovat todellakin seikkailijoita. Siirtyivät molemmat tänä syksynä partiossa sudenpennuista seikkailijoihin. Se tarkoitti uusien paitojen ja huivien hankintaa sekä äidille paljon ommeltavaa. Noin parisen kymmentä eri partiomerkkiä paitoihin piti käsin ommella. Tässä näkyy vain osa merkeistä jo paikoillaan.

Lisäksi sain idean säilyttää sudenpentupaitojen suoritusmerkit muistoksi pojille muiden keräämieni muistojen sekaan. Joten purin kaikki suoritetut merkit vanhoista paidoista ja päätin siirtää ne sudenpentuhuiviin. Aika kivan näköistä tulee. Vai mitä sanotte? Vielä kun vaan saisin nuokin ommeltua kiinni asti.

Avaimet talteen

Tämän rouvan tavarat on aina hukassa. Niin töissä kuin kotonakin. Kännykkä, avaimet, harja, kahvikuppi, tärkeät paperit... mikä milloinkin. Töissä tämä on aiheuttanut monia kiusallisia tilanteita ja hikikarpaloita otsalle, kun tärkeät avaimet ovat hukassa. Lukkojen vaihto tietäisi satojen, jos ei tuhansien eurojen laskua minun tapauksessani. Avaimet ovat tähän asti lojuneet millon missäkin. Taskussa, pöydällä, kaulassa. Kaulanauhasta luovuin, kun olin uittanut avaimet useampaan otteeseen kahvikupissa ja siten sotkenut myös työpaitani. Irrallaan ne taas eivät pysy mun matkassa millään. Niinpä kehittelin itselleni vartalomallin avainnauhan, eli voin siis pukea sen ylleni neuletakin alle kuin missien palkintonauhan ja avaimet kulkevat mukana toisella lonkallani. Sieltä ne eivät tipahda kahvikuppiin, mutta ylettää kuitenkin avaamaan ovet.

Käytin avainnauhaan erilaisia lasihelmi ja koruvaijeria. Avainhakanen on napattu jostain avainkaulanauhasta talteen. Tein välille lenkin ja lukolla sen voi kiinnittää siitä tavalliseksi kaulanauhaksi tai ihan tuonne vaijerin päähän "yliolan"-mallina. Kaulanauhana loppu vaijerista jää roikkumaan selkäpuolelle pitkin selkärankaa eikä häiritse. Halusin lukollisen version (tavallinen papukaijalukko) turvallisuudenkin vuoksi. Yksinkertainen metallilenkki antaa hätätapauksessa periksi ja aukeaa ilman että helmet pirisee samalla pitkin lattiaa.

Noh, helmet ja vaijeri vei nyt mennessään. Aina laukkuun hukkuville auton avaimille piti saada myös jokin kaunis jatke renkaaseen. Lähes samalla tyylillä syntyi avaimenperä myös niille.

Pahoitteluni muuten kuvien mahdollisesta huonosta laadusta. Kuvaan Samsung Galaxy S3 -kännykällä ja muokkaan kuvat miniläppärillä, joten teidän isoilla näytöillä ne saattavat olla melko epätarkkaa mössöä. Pääasiassa tämä on kuitenkin oma päiväkirjani enkä omaa valokuvaajan kykyjä, joten tähän on tyytyminen. :)

Keittiön uusi ilme

Kesätaukoni on ohi ja syksy on tullut. Neuleähkyä olen yrittänyt selättää, huonolla menestyksellä. Täytyy ilmeisesti suosiolla antaa hetken aikaa neuleiden olla. Ehkä ne alkavat taas joku päivä kiinnostaa.

Koruja tekisi mieleni tehdä, mielellään hopeasta, mutta en oikein osaa. Pitäisi päästä taas kurssittautumaan lisää. Kansalaisopiston kurssit eivät tällä kertaa sopineet mun aikatauluihin, joten jään odottelemaan muiden tahojen kursseja. Olisi kiva oppia taontaa, juotoksia ja kaikkea kivaa. Nythän olen vain kouluttautunut ketjuihin.

Tänään ompelin verhoja. Olen pantannut tätä, kun en mielestäni ole löytänyt sopivaa kangasta, jo 13 vuotta. Siis 13 vuoteen en ole vaihtanut verhoja keittiössä!!! Vanhoja on vaan aina tuunattu uuteen keittiöön muuttojen jälkeen. Tältä näytti keittiössä tänään aamulla.

Uuden kankaan löysin lopulta Jotexilta. Harmikseni kangas vaan oli leikattu ihan vinoon, vaikka langansuunta kyllä oli hyvin nähtävillä ja siitä johtuen verhoista ei tullut täydelliset. Koska tuohon vasemman puoleiseen ikkunaan ei yksi kankaan leveys riittänyt, jouduin jatkamaan verhoa, mutten enää onnistunut stemmammaan kuvioita... En sitten edes yrittänyt ja rumaltahan se liitos tuossa näytti. Rajasin sen kyllä pois teidän näkyviltänne ;) Toivottavasti meillä ei käy kovin tarkkasilmäisiä vieraita. Tänään illalla siis sama keittö näytti tältä.

Seuraavaksi taidan kokeilla miltä alkaa maistumaan nuo korutyöt (helmiä ja vaijeria). Onko niidenkin kohdalle iskenyt ähky? Kummaa hommaa kyllä.

Paljastus!

Nyt se on täällä! Kauan ja hartaasti odotettu SNY-paljastuspaketti. Sainkin aiemmin jo emolta viestiä, että joudun hiukan odottelemaan, mutta että minua ei ole unohdettu.

Paljastuspaketti oli IHANA!!!

Paketissa oli Koto living -lehti, Maisa ja Kaarina tyynynliina, koristeellisia nappeja ja ihana sydän-lintu-ikkunakoriste. Lisäksi oli 4 kerää Gjestal Nagano -lankaa (ihanat värit muuten!). Ja tietysti kesäisen mansikkaisia Lehmä-kermakarkkeja. NAM, mikä paketti. Ihastuin tuohon ikkunakoristeeseen heti. En ole mikään koristeiden ystävä ja en yleensä kotiini halua mitään ylimääräisiä koristuksia, mutta tämä on ihan loistava ja niin kaunis, että pääsee varmasti uuteen kotiimme tarkoin harkitulle kunniapaikalle. Kiitos SNY!

Ja sitten se itse paljastus. Tällä kierroksella minulle paketteja on lähetellyt hyvällä menestyksellä Lettu NeuleNirvana-blogista. Kiitos vielä kerran!!!!!

Nyt nukumaan ja iltalukemisena Koto living. :)